Ahokissankäpälä
Ahokissankäpälä eli kissankäpälä (Antennaria dioica) on monivuotinen asterikasvi.
Ahokissankäpälä | |
---|---|
Ahokissankäpälän kukintoja. |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Asterales |
Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
Suku: | Kissankäpälät Antennaria |
Laji: | dioica |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
Ahokissankäpälä on monivuotinen ruoho, joka kasvaa 5–30 cm korkuiseksi ja kasvattaa pienen lehtiruusukkeen. Varsi on harmahtavanvihreä, pysty ja tiheäkarvainen. Varsi ei haaraudu. Ruusukkeen lehtien lapa on vastapuikea, kärki pyöreä ja yleensä otakärkinen. Lehdet muistuttavat muodoltaan lusikkaa. Lehtien alapinta on tiheäkarvainen ja yläpinta melko kalju. Varsilehtiä on 6–10 kappaletta, ja näiden lavan pituus on 10–15 mm, ja ne ovat paljon kapeampia ja teräväkärkisiä. Ahokissankäpälä rönsyilee ja muodostaa mattoja.[2][3]
Ahokissankäpälä on kaksikotinen kasvi eli sen hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä. Emikukkien kehtosuomut ovat vaaleanpunaisia ja antavat mykeröille punertavan yleisvärin. Emiö on yhdislehtinen, yksivartaloinen ja kaksiluottinen. Hedekukat ovat yleensä vastaavasti valkeita ja heteitä on viisi. Kukinto on suppea, 2–8 mykerön muodostama tiiviin sykerömäinen tai huiskilomainen ryhmä. Mykeröitten perät ovat tiheäkarvaisia ja tavallisesti lyhyitä, laitakukat puuttuvat ja kehräkukat torvimaisia. Hedelmä on soikea harmaanruskea pähkylä, jonka päässä on haituvia. Kasvi kukkii kesä-heinäkuussa.[2][3]
Levinneisyys
Ahokissankäpälää tavataan koko Euroopassa Espanjaa ja Portugalia lukuun ottamatta.[4] Ahokissankäpälä on yleinen koko Suomessa, tiheimmin se kasvaa maan kaakkois-, itä- ja pohjoisosassa.[2][3][5] Kasvi on arvioitu Suomessa silmälläpidettäväksi lajiksi.[6]
Elinympäristö
Ahokissankäpälä kasvaa kuivilla, aurinkoisilla kankailla, niityillä, kedoilla, kallioilla ja tunturikankailla. Yleensä yhteistä on avoimuus ja maaperän kuivuus. Tällaisten paikkojen määrä on pienentynyt selvästi Suomessa verrattuna 50 vuoden takaisen aikaan, jolloin perinteinen maatalous loi monille muillekin kasvilajeille sopivia kasvupaikkoja.[2][3]
Lähteet
- ITIS (englanniksi)
- Luontoportti: Ahokissankäpälä (Antennaria dioica) luontoportti.com. Viitattu 20.10.2017.
- Suomen luonnonsuojeluliitto: Ahokissankäpälä (Antennaria dioica) – Luonnonkukkien päivän teemalaji 2008 (pdf) sll.fi. Viitattu 20.10.2017.
- Anderberg, A. & A.-L.: Den virtuella floran (myös levinneisyyskartta) 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 4.6.2009. (ruotsiksi)
- Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Ahokissankäpälän (Antennaria dioica) levinneisyys Suomessa Viitattu 19.10.2017.
- Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 198. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 sivut 181–685 (pdf) (viitattu 16.10.2017). (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
- Kasviatlas 2016: Ahokissankäpälän (Antennaria dioica) levinneisyys Suomessa
- Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Ahokissankäpälä (Antennaria dioica)
- United States Department of Agriculture (USDA): Antennaria dioica (englanniksi)