Ahmad Hasan al-Bakr

Kenraali Ahmad Hasan al-Bakr (arab. أحمد حسن البكر‎, Aḥmad Ḥasan al-Bakr, 1. heinäkuuta 1914 – 4. lokakuuta 1982) oli Irakin pääministeri ramadanin kaappauksen jälkeen 1963, varapresidentti 1963–1964, vallankumousneuvoston puheenjohtaja ja presidentti vuosina 1968–1979.[1]

Ahmad Hasan al-Bakr
أحمد حسن البكر
Irakin 4. presidentti
17. heinäkuuta 1968 – 16. heinäkuuta 1979
Varapresidentti	Saddam Hussein
Edeltäjä	Abdulrahman Arif
Seuraaja	Saddam Hussein
Irakin 25. pääministeri
31. heinäkuuta 1968 – 16. heinäkuuta 1979
Presidentti	Hän itse
Edeltäjä	Abd ar-Razzaq an-Naif
Seuraaja	Saddam Hussein
8. helmikuuta 1963 – 18. marraskuuta 1963
Presidentti	Abdulsalam Arif
Edeltäjä	Abdulkarim Qasim
Seuraaja	Tahir Yahya
Irakin 49. puolustusministeri
11. marraskuuta 1974 – 15. lokakuuta 1977
Pääministeri	Hän itse
Edeltäjä	Hammad Shihab
Seuraaja	Adnan Khairallah
Henkilötiedot
Syntynyt	1. heinäkuuta 1914 Tikrit, Osmanien valtakunta
Kuollut	4. lokakuuta 1982 (68 vuotta) Bagdad, Irak
Arvonimi	kenraali
Tiedot
Puolue	Baath
Uskonto	sunnalaisuus (islam)
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Hän opetti kuusi vuotta alakoulussa ennen menemistään sotilasakatemiaan 1938. Hän otti osaa Rašid Alin kapinaan 1941, jolloin hänet erotettiin armeijasta, mutta otettiin takaisin 1957. Prikaatikenraalina hän kuului vapaisiin upseereihin, jotka kaatoivat monarkian 1958.

Hänet pakotettiin taas eläkkeelle 1959, koska häntä syytettiin Mosulin kapinan johtamisesta. Al-Bakr oli tuolloin Baath-puolueen jäsen ja kannatti Yhdistynyttä arabitasavaltaa. Baathistien johtavana jäsenenä hän johti vuoden 1963 vallankaappausta joka syrjäytti Abdulkarim Qasimin ja hänestä tuli pääministeri syksyyn asti. Tuolloin syrjäytetyn kuningas Faisalin sukulainen, sotamarsalkka Abdulsalam Arif järjesti vastavallankaappauksen. Nuoremman Arifin kuoltua helikopteriturmassa baathistit syrjäyttivät tämän veljen Abdulrahman Arifin 1968 ja al-Bakr nimitettiin presidentiksi.

Presidenttinä al-Bakr kansallisti 1971 Iraq Petroleum Companyn korvaten ulkomaisille yhtiöille menetykset ja aloitti laajat talousuudistukset. Kansallistamisen ja vuoden 1973 öljykriisin seurauksena valtion tulot kasvoivat voimakkaasti. Al-Bakr jatkoi edeltäjiensä varovaista viisivuotissuunnitelmaa, mutta alkoi investoida teollisuuteen kun tulot kasvoivat.

Hän lähestyi Yhdistynyttä arabitasavaltaa ja muutti maan lipun panarabismin mukaiseksi. Maan suhteita Neuvostoliittoon lähennettiin ja maiden välillä solmittiin ystävyyssopimus. Al-Bakrin hallitus avusti Syyriaa jom kippur -sodassa Israelia vastaan. Kurdien ja hallituksen yhteenotot jatkuivat ja 1974 Pohjois-Irakissa käytiin raskaita taisteluja hallituksen ja kurdijoukkojen välillä. Kurdit saivat tukea Iranista aina 1975 alkuun asti, jolloin maat sopivat rajariitansa ja apu ja sen myötä kapina hiipuivat.

Al-Bakr nimitti serkkunsa Saddam Husseinin varapresidentiksi. Presidentin vanhetessa valta siirtyi yhä enemmän hänelle.

Heinäkuun 1978 laki teki kaikesta poliittisesta toiminnasta Baath-puolueen ulkopuolella kuolemalla rangaistavaa.

16. heinäkuuta 1979 65-vuotias al-Bakr jätti presidentinviran terveyssyistä Saddamille.[2] Hänen kuolemaansa 1982 ei huomioitu maassa laajalti.