Ahmad Qurai’

Ahmad Qurai’ syntyi vuonna 1937 Abu Disissa lähellä Jerusalemia varakkaaseen perheeseen.[2] Hän liittyi PLO:n Fatah-siipeen 1968. Pankkiirina hän toimi PLO:n taloudellisen siiven johtajana, ja hänen aikanaan siitä siitä tuli yksi Libanonin suurimmista työnantajista. PLO:n liiketoiminta tuotti noin 40 miljoonaa dollaria vuodessa, ja se työllisti 6 500 työntekijää. Hän oli Jasser Arafatin mukana Tunisin-matkalla 1983. Elokuussa 1989 Ahmed Qurai’ valittiin Fatahin keskuskomiteaan. Hän oli 1993 mukana salaisissa Oslon rauhanneuvotteluissa, joissa hän vastasi kehityssuunnitelmasta maailmanpankille. Hän perusti palestiinalaisten kehitys- ja jälleenrakennusrahaston ja on toiminut sen johtajana.

Qurai’ oli mukana ensimmäisessä palestiinalaishallinnon hallituksessa talousministerinä ja teollisuusministerinä. Tammikuussa 1996 hänet valittiin parlamenttiin ja sen puhemieheksi.

Pääministeri Mahmud Abbasin erottua syyskuussa 2003 Arafat nimitti tehtävään Qurai’n.[2] Hän vastasi suostuvansa vain, jos Yhdysvallat takaa Israelin pysymisen rauhansuunnitelmassa ja sotilasiskujen lopettamisen.

Qurai’ nimitettiin hätäistunnossa 5. lokakuuta 2003, mutta jo 12. lokakuuta hän uhkasi erota turvallisuusjoukkojen hallinnasta syntyneen kiistan vuoksi. 17. heinäkuuta 2004 Qurai’ jätti eronpyynnön Gazan kasvavien levottomuuksien ja kaaoksen vuoksi, joihin kuului poliisipäällikön ja viiden ranskalaisen kaappaus. Arafat kieltäytyi hyväksymästä eroa ja myönsi Qurai’lle osan turvallisuusjoukkojen hallinnasta, jota hän oli vaatinut uudistuksien vuoksi. Qurai’n mukaan nämä joukot ovat korruptoituneita ja toimivat laittomasti.

Qurai’a pidettiin Oslon sopimuksen aikaan pidättyvänä, mutta myöhemmin hän on paljastanut jyrkkiäkin kantoja. Qurai’ on vaatinut Länsi-Jerusalemin ja juutalaisten asuttamien alueiden ottamista mukaan neuvotteluihin. Hän on myös vaatinut pakolaisille paluumahdollisuutta kotiseuduilleen Israelin alueelle.

Qurai oli Arafatin seuraajaksi spekuloituja palestiinalaisten johtohahmoja, mutta häneltä arveltiin puuttuvan henkilökohtaista karismaa.[3]