Ahlmanin koulut

Ahlmanin koulut olivat asessori Gabriel Ahlmanin (1737–1799) testamenttilahjoituksen varoilla perustettuja kouluja, jotka sijaitsivat Tampereen ja sen ympäristön pitäjissä. Nämä koulut ovat kansakoulujen edeltäjiä.

Gabriel Ahlman määräsi testamentissaan omaisuutensa Suomen talousseuralle, ja määräyksen mukaan puolet korkotuotosta olisi käytettävä "rahvaan, varsinkin lasten opettamiseksi Messukylässä ja Tampereen lähipitäjissä ei ainoastaan sisäluvussa ja kristinuskossa sekä, milloin sitä pyydetään, kirjoituksessa ja laskennossa, vaan myös järkevän maatalouden tärkeimmissä kohdissa".[1] Tuoton toinen puoli tuli käyttää maatalouden edistämiseen Tampereen seudulla. Testamentin laadintaan osallistui Ahlmanin hyvä ystävä, professori Henrik Gabriel Porthan. Testamentin pätevyyttä moitittiin ja siitä nostettujen oikeudenkäyntien tähden koulut saatiin toimintaan vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin, kun olot alkoivat Suomen sodan jälkeen vakiintua.

Ennen koulujen perustamista vasta perustettu Suomen talousseura, jonka jäsen Gabriel Ahlman oli, esitti kilpailukysymyksen, jollaiset olivat tuohon aikaan yleisiä asioiden ratkaisemiseen tähtääviä valmisteluja. Kysymys kuului:

»Miten tulee Ahlmanin pitäjänkoulut parhaiten ja sopivimmin perustaa, jotta ne vähimmillä mahdollisilla kustannuksilla parhaiten ja täydellisimmin vastaisivat tarkoitustaan? Mikä huomio on tässä asetettava paikkakunnalle ja kansan luonteelle? Millä tapaa tehdään talousopetus rahvaalle ymmärrettäväksi ja hyödylliseksi? Minkälaisten opettajain tulee hoitaa tätä opetusta? Ja mihin pitäjiin Messukylää lukuun ottamatta opetus tulee ulottaa ottaen huomioon seudun tarpeet ja seuran varat?[2]»

Ensimmäiset koulut saatiin toimintaan Pirkkalassa ja Messukylässä vuonna 1811. Myöhemmässä vaiheessa vuonna 1817 kouluja perustettiin myös Lempäälään, Vesilahdelle, Kangasalle sekä Pälkäneelle. Ahlmanin koulut toimivat kiertävinä ja joissakin maalaistaloissa niitä pidettiin vuosikausia. Eritoten 1830-luvulla, mutta vielä senkin jälkeen, Ahlmanin kouluista käytiin vilkasta keskustelua, ja niitä voidaankin yleisesti pitää niin 1860-luvulla syntyneiden kansakoulujen aatteellisina edeltäjinä varsinkin tavallisen rahvaan koulutustarpeiden täyttämisessä. Hyvistä aikeista huolimatta koulujen opetus supistui yleensä konemaisen sisä- ja ulkoluvun opetteluun. Koulujen toiminta ei ollut ongelmatonta myöskään sen vuoksi, että useina vuosina ei saatu riittävästi oppilaita eikä kyllin päteviä opettajia. Oppimistulokset kärsivät hyvin monien oppilaiden osalta koulunkäynnin epäsäännöllisyyden vuoksi.

Ahlmanin kouluissa toteutettiin 1840-luvulla mittavia uudistuksia. Koulujen opettajiksi hyväksyttiin vain pappeja ja niiden valvojaksi tuli Suomen Talousseuran ohella Turun tuomiokapituli. Koulut muutettiin kiertävistä kiinteiksi ja niille hankittiin omat rakennukset. Ainoa nimenomaan Ahlmanin koulua varten rakennettu talo valmistui vuonna 1862 Pirkkalaan, jossa se on vielä nykyäänkin koulukäytössä Tampereen Harjun kouluna. Kouluissa otettiin käyttöön Isossa-Britanniassa kehitetty niin sanottu Bell-Lancasterin vuoro-opetusmenetelmä, jonka periaatteena oli, että vanhemmat ja pidemmälle edistyneet oppilaat ohjasivat opettajan apuna nuorempia ja hitaampia tovereitaan. Opetusohjelmaan otettiin lukemisen opettamisen lisäksi kirjoittaminen ja laskento. Näiden uudistusten ansiosta oppimistulokset paranivat ja useimmat oppilaista oppivat enemmän tai vähemmän sujuvan sisälukutaidon sekä ainakin välttävän kirjoitus- ja laskutaidon. Ahkerille oppilaille jaettiin palkintoina koulukirjoja ja -tarvikkeita, pienehköjä rahasummia sekä hopeisia Ahlmanin mitaleja. Vuonna 1856 hyväksytyn ohjesäännön mukaan Ahlmanin koulut tarkoitettiin maaseudun varakkaamman ja kehittyneemmän väestönosan kouluiksi ja niiden pääsyvaatimukseksi määrättiin lukutaito.

Uudistettuinakaan Ahlmanin koulut eivät lopulta enää vastanneet kansanopetukselle asetettuja uusia vaatimuksia. Niinpä koulut muutettiin Suomen Talousseuran aloitteesta vuoteen 1873 mennessä vuoden 1866 asetuksen mukaisiksi kansakouluiksi, mutta niiden tukemista Ahlmanin testamenttivaroin jatkettiin 1900-luvun alkuun saakka. Ahlmanin kouluja on laskettu käyneen yhteensä noin 7 500 oppilasta.

Gabriel Ahlmanin testamentissaan esittämä ehto, jonka mukaan puolet testamenttivaroista oli käytettävä maatalouden edistämiseen, toteutui yli sata vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Vuonna 1904 Messukylään perustettiin Ahlmanin Maamies- ja emäntäkoulu, joka toimii nykyisin Ahlmanin ammattiopistona.[3]