Ahasverus Fritsch

Hänen isänsä oli pormestari Andreas Fritsch ja hänen äitinsä Esther Fritsch (os. Hesse). Perheessä oli kahdeksan lasta. Lapsuutensa hän eli kolmekymmenvuotisen sodan melskeissä. Ahasveruksen ollessa vain kahden vuoden vanha perhe joutui pakenemaan Voigtlandiin kotikaupungin palon seurauksena. Lapsuudessaan hän joutui monesti rosvojen ja ryövärien sekä sotilaiden takia piileskelemään luolissa, kellareissa ja metsissä. Monesti hänet ryöstettiinkin päällysvaatteitaan myöten.[2]

Ollessaan neljäntoista hänen isänsä kuoli, mutta äiti piti huolta lapsistaan ja lähetti Ahasveruksenkin Hallessa sijaitsevaan lukioon, jossa poika ahersi kuusi vuotta kunnes kesällä 1650 pääsi Jenan yliopistoon lukemaan lakia J. Georg Adam Struven oppilaaksi. Köyhyys haittasi opintoja, mutta kaikesta huolimatta hän suoritti ensimmäisen yliopistotutkintonsa neljän vuoden opintojen jälkeen 1654. Hänen toimi opettajana aatelisperheessä, ja työnsä avulla hän itsekin pääsi opintiellä eteenpäin ja suoritti 32-vuotiaana lainopillisen yliopistotutkinnon Jenan yliopistossa.[3]

Vuonna 1657 hänestä tuli nuoren kreivi Albert Anton von Schwarzburg-Rudolstadin yksityisopettaja. Aatelisperhe piti hänestä kovasti ja näin Ahasverus nousi arvostettuun asemaan.Hän oli kirjeenvaihdossa aikansa kuuluisimpien valtionmiesten ja teologien kanssa. Rudolstadissa hän tutustui kreivitär Ludämilie Elisabeth von Schwarzburg-Rudolstadtiin ja avusti tätä lukemalla ja arvostelemalla hänen virsitekstejään, sekä julkaisi Ludämilien serkun Emilien kanssa Ludämilien virret viisitoista vuotta tämän kuolemansa jälkeen kirjassa ”Die Stimme der Freundin, das ist: Geistliche Lieder".[4][5]

Vuonna 1663 hän avioitui Dorothea Marian kanssa ja he saivat neljä poikaa ja viisi tytärtä. Kaksi lapsista kuoli ennen isäänsä. Fritsch oli arvostettu valtiomies ja toimitti kaksi virsikokoelmaa ja kirjoitti myös niin juridisista kuin muunlaisistakin aiheista.[3] Myöhemmin hänestä tuli yliopiston kansleri ja Rudolstadtin konsistorin puheenjohtaja. [6][7]

Johann Sebastian Bachin kantaatin BWV 123 virttä “Liebster Immanuel, Herzog der Frommen” pidetään Fritschin kirjoittamana virtenä.[8]

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjan virsi 378 "Kaitse, Jeesus, paimen hyvä" on merkitty Sigmund von Birkenin kirjoittamaksi, mutta on myös arveltu, että sen olisikin kirjoittanut hänen aikalaisensa Ahasverus Fritsch.[9]