Agostino Steffani

Agostino Steffani (1654–1728) oli italialainen, pääasiassa Saksassa toiminut barokkisäveltäjä, piispa ja vuodesta 1703 pääasiallisesti diplomaatti. Hän oli täysbarokin, oopperan klassisen vaiheen huomattavimpia edustajia,[1] mutta tunnetaan myös kamarimusiikistaan.[2]

Agostino Steffani vuoden 1816 litografiassa. Alkuperäisteos tuntematon.
Duetto Pria ch'io faccia, käsikirjoituksen alkusivu.

Steffani syntyi Venetsiassa, pääsi 13-vuotiaana vuonna 1667 hoviin Müncheniin ja sitten vuosiksi 1672–1673 opiskelemaan Roomaan. Vuonna 1674 hän muutti Müncheniin, jossa hän toimi hoviurkurina ja sävelsi hoville viisi oopperaa vuoteen 1688 mennessä. Hänet vihittiin papiksi 1680. Vuonna 1688 hän siirtyi Hannoverin herttuan hovikapellimestariksi ja sävelsi Hannoverissa kahdeksan oopperaa. Vuodet 1703–1709 hän työskenteli taas Düsseldorfissa ja teki siellä kolme oopperaa, minkä jälkeen hän palasi Hannoveriin loppuiäkseen, joskin kävi vielä 1727 Lontoossa. Hän hankki seuraajakseen Hannoveriin Georg Friedrich Händelin vuonna 1711.[1][2]

Steffanin 18 oopperasta kaksi on hävinnyt. Kussakin oopperassa on 60–70 aariaa, useimmiten da capo -tyyppisiä. Steffania pidetään tärkeänä välittäjähahmona siirryttäessä täysbarokista myöhäisbarokkiin. Saksaksi käännettyinä eräät Steffanin oopperat vaikuttivat suuresti saksalaisen oopperatyylin muodostumiseen.[1]

Oopperoita

Steffanin ensimmäinen ooppera oli V. Terzagon librettoon sävelletty Marco Aurelio (”Marcus Aurelius”, 1681). Niobe, Regina di Tebe (”Niobe, Theban kuningatar”, 1688) Orlandin librettoon oli Steffanin ensimmäinen kreikkalaiseen mytologiaan perustuva ooppera, jonka aihe on otettu Ovidiuksen Metamorfooseista. Enrico Leone (”Henrik Leijona”, 1689) syntyi Hannoverin oopperan avajaisjuhliin ja samalla Bardowickin taistelun 500-vuotisjuhlallisuuksiin. La lotta d’Ercole con Acheloo (”Herkuleksen taistelu Akhelooksen kanssa”, 1689) kertoo joenjumalan ja Herakleen kilpailusta kauniin Deianeiran suosiosta. Orlando generoson (”Jalomielinen Orlando”, 1691) tapahtumat on sijoitettu Kiinaan. Il Turno / Enea o Amor vien dal destino (”Turnus / Aeneas eli rakkaus seuraa kohtalosta”, 1693–1707) on monimutkaisten romanttisten suhteiden ooppera. Tassilonen (1709) nimihenkilö on Baijerin hallitsija Kaarle Suuren aikaan.[1]

Lähteet
  1. Murtomäki, Veijo: Barokkiooppera Italiassa, Sibelius-Akatemia 2014. Viitattu 9.5.2016.
  2. Steffani, Agostino, Tietosanakirja (1909-1922). Runeberg-projekti.

    Kirjallisuutta
    • Timms, Colin: Polymath of the Baroque: Agostino Steffani and His Music, Oxford University Press, 2003. ISBN 0195154738.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.