Agnostisismi

Agnostisismi tai agnostismi (kreik. α- a-, ei + γνώσις gnōsis, tieto) on käsitys, jonka mukaan olemassaoloa koskevien väitteiden – erityisesti Jumalan tai yliluonnollisen olemassaoloa koskevien – totuusarvoa ei tiedetä tai ei voida tietää.[1][2][3] Termin loi Thomas Henry Huxley vuonna 1869.[4] Agnostismi ei tarkoita välttämättä uskonnottomuutta. Vaikka agnostikko kieltää esimerkiksi kristillisen jumalan olemassaoloa koskevan tiedon olemassaolon, agnostikko ei välttämättä ole ateisti eli hän saattaa silti uskoa Jumalaan, esimerkiksi ”tunteellisin perustein”.[5][6]

Sanan historia
Thomas Henry Huxley loi sanan agnostismi.

Sanan alkuperäisessä sen 1860-luvulla luoneen Thomas Henry Huxleyn tarkoittamassa merkityksessä ”agnostismi” ei viitannut vain Jumalan tai jumalten olemassaolon tematiikkaan eikä myöskään vain epätietoisuuteen yleensä, vaan epistemologiseen asennoitumiseen ja moraaliseen imperatiiviin, joka olisi osa tieteen itensä olemusta. Huxleyn mukaan

[a]gnostisismi on tieteen olemus, sekä muinaisen että modernin. Se yksinkertaisesti tarkoittaa, ettei ihmisen tule sanoa tietävänsä tai uskovansa, jos hänellä ei ole tieteellistä perustaa tiedolleen tai uskolleen. Näin agnostisismi asettaa sivuun ei vain suurimman osa populaaria teologiaa, mutta myös suurimman osan antiteologiaa. Yleisesti heterodoksinen ”hölynpöly” loukkaa minua enemmän kuin ortodoksinen, sillä heterodoksia on olevinaan järjen ja tieteen ohjaamaa ja ortodoksia ei.[7]

Huxley totesi, että sana ”’Agnostikko’ tuli mieleeni vastineeksi kirkkohistorian gnostikolle, henkilölle, joka halusi tietää niin paljon juuri siitä mistä minä en tiedä mitään.”[8][9]

Agnostismin lajit

Jos agnostismi ymmärretään vain tiedolliseksi epävarmuudeksi, se on aina agnostismia jonkin suhteen; ihminen voi olla agnostinen paranormaalien ilmiöiden, uusdarwinismin, maan ulkopuolisen elämän, tekoälyn mahdollisuuksien, Raamatun ihmeiden, salaliittoteorioiden, psykiatrian toimivuuden tai ylipäänsä minkä hyvänsä uskon tai tiedon kohteena olevan asian suhteen. Robin Le Poidevin nimittää yleisesti tähän tai tuohon aihepiiriin kohdistuvaa agnostismia riippumatta siitä, onko se perusteltua tai ei, lokaaliksi agnostismiksi. Globaali agnostismi taas olisi Poidevinin mukaan agnostismia kaiken suhteen, mikä hänen mukaansa tarkoittaisi jotain klassisen skepsismin kaltaista.[10]

Agnostismi Jumalan olemassaolon suhteen ymmärretään usein yhdenlaiseksi ”kolmanneksi tieksi” positiivisen ateismin ja teismin välillä, mutta tämä ei vastaa sanan klassista merkitystä, jossa agnostismi tarkoittaa yksinkertaisesti henkilöä, joka katsoo, että Jumalan olemassaoloa koskeville väitteille ei ole tiedollisia perusteita tai että ainakaan agnostikolla itsellään ei tietoa ole.[11][12] Agnostismi voidaan jakaa esimerkiksi vahvaan ja heikkoon agnostismiin. Näitä termejä käytetään kuitenkin vaihtelevissa merkityksissä viittamaan eri agnostismin tyyppeihin.

Robin Le Poidevinin määritelmän mukaan vahva agnostismi Jumalan olemassaolon suhteen sanoo, ”että emme voi tietää, onko Jumala olemassa vai ei”. Suomenkielisissä lähteissä sana määritellään usein tämänkaltaisessa ankarassa ja suppeassa merkityksessä.[13][14] Poidevinin määritelmän mukainen vahva agnostismi ei kuitenkaan tarkoita välttämättä, että vahvan agnostikon tulisi uskoa, että tieto aiheesta on absoluuttisen tavoittamatonta, tai että meillä ei voisi olla mitään oikeutettuja uskomuksia Jumalan olemassaoloon liittyen. Poidevin esittää, että vain rohkein ja kiinnostavin vahvan agnostismin muoto esittää, että meillä ei voi olla oikeutettuja uskomuksia tällä alueella. Poidevin ei kuitenkaan tee selväksi, tarkoittaako hän tällä tiedon täydellistä mahdottomuutta vai ainoastaan sitä, että nykyisen inhimillisen tiedon valossa kysymys on tiedon ulkopuolella. Heikko agnostismi sitä vastoin tarkoittaisi Poidevinin määritelmän mukaan vain henkilökohtaista tiedollista epävarmuutta sen suhteen, onko Jumala olemassa. Heikko agnostismi on heikkoa loogisessa mielessä, ts., koska vahva agnostismi implikoi heikon, mutta heikko agnostismi ei implikoi vahvaa. [10]

Michael E. Barnesin määritelmien mukaan vahva agnostismi taas on kanta, jonka mukaan kysymys Jumalan olemassaolosta ja todellisuuden perimmäisestä luonteesta on absoluuttisesti inhimillisen tiedon ulottumattomissa; vahvaa agnostismia voisi luonnehtia tunnuslauseella ”en voi tietää onko jumalolentoa olemassa vai ei, etkä voi sinäkään.” Heikosta agnostismista Barnes käyttää nimeä “tentatiivinen agnostismi" (engl. tentative agnosticism), jonka hän määrittelee vain tiedolliseksi epävarmuudeksi yleensä.[15]

Sen enempää vahva kuin heikkokaan agnostismi eivät näin ymmärrettynä ole välttämättä ristiriidassa sen enempää teismin kuin ateisminkaan kanssa, ja puhutaan agnostisesta ateismista ja agnostisesta teismistä. [16][17] Apateistiseksi agnostikoksi taas kutsutaan agnostikkoa, jolle koko kysymys jumalien olemassaolon todistamisesta on yhdentekevä.[18][19] Ignostismin mukaan kysymys jumalan olemassaolosta taas on merkityksetön, koska jumalasta ei ole yksikäsitteistä määritelmää.

Graham Oppyn määritelmän mukaan vahva agnostismi sitä vastoin tarkoittaisi näkemystä, jonka mukaan järkevä ja rationaalinen henkilö välttämättä omaksuu agnostisen kannan kysymykseen Jumalan olemassaolosta. Heikko agnostismi sitä vastoin tarkoittaisi näkemystä, jonka mukaan rationaalinen henkilö voi omaksua agnostisen kannan kysymykseen. Oppyn määritelmän mukainen vahva agnostismi ei siis ota kantaa siihen, pitääkö vahva agnostikko kysymystä Jumalan olemassaolosta kauttaaltaan inhimillisen tiedon ulottumattomissa, vai onko kysymys ehkä vain nykyisen tieteellisen tiedon, ymmärryksen ja niin edelleen näkökulmasta ratkaisematon. [20]

Michael Scrivenin muotoilema ateismin, agnostismin ja teismin tietoteoreettinen määritelmä sitä vastoin määrittelee agnostismin asteikoksi.[21][16] Scriven nimittää epäilijöiksi niitä, joiden mielestä jumalan olemassaolon puolesta on joitakin todisteita, mutta jumalan olemassaolo on epätodennäköistä. Epäilijät olisivat agnostikkoja sanan laajassa mielessä, missä agnostikkoja käsitteen suppeassa merkityksessä ovat Scrivenin mukaan ne, joiden mukaan jumalan olemassaolon todennäköisyys on 50 %.[22][23][24][25]

Scrivenin mukaan agnostikot voidaan jakaa kahteen ryhmään myös toisella perusteella. Scriven nimittää positiiviseksi agnostismiksi käsitystä, jonka mukaan on runsaasti todisteita sekä jumalan olemassaolon puolesta että jumalan olemassaoloa vastaan. Negatiivinen agnostismi taas on Scrivenin mukaan asenne, jossa ei haluta ottaa kantaa jumalan olemassaoloon vaan vedotaan tietämättömyyteen.[23]

Agnostismi ja uskonnollisuus

Agnostikkona itseään pitävä saattaa uskoa, että kaikkeuden ”takana”, ”tuolla puolen” tai ”perustana” on jokin voima, vaikka myöntääkin ettei sellaisen olemassaolosta ole näyttöä.[6] Tällaisesta vakaumuksesta on joskus käytetty hollannin kielestä lainattua sanaa ”ietsismi” (iets, ’jotain’), tarkoittamaan uskoa johonkin tarkemmin määrittelemättömään “korkeampaan voimaan”.[26][27][28]

Agnostikko voi myös uskoa Jumalaan huolimatta siitä, ettei katso uskolle olevan tiedollisia perusteita, esimerkiksi ”tunteellisin perustein”.[6] Tämän tyyppisiä näkemyksiä on myös kutsuttu agnostiseksi teismiksi. Jumala-uskoa olisi mahdotonta oikeuttaa siten, että se täyttäisi tiedon määritelmän, mutta Jumalaan uskotaan tästä huolimatta.

Osa agnostikoista myös kuuluu uskonnollisiin yhteiskuntiin esimerkiksi uskonnollisten rituaalien arvostamisen vuoksi.[29]

Agnostikkojen osuus väestöstä

Vuonna 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan Hollannissa 31 % piti itseään agnostikkoina, 27 % korkeampaan voimaan uskovina (hollanniksi "ietsist"), 25 % ateisteina ja 17 % teisteinä.[30] Vuoden 2016 tehdyn kyselyn mukaan Suomessa 37 % väestöstä uskoi luterilaisen kirkon Jumalaan, 27 prosenttia ei uskonut jumalaan tai korkeampaan voimaan ja 21 prosenttia uskoi johonkin muuhun korkeampaan voimaan.[31]

Vuoden 2018 Alma-kyselyssä 33 % totesi uskovansa luterilaisen kirkon Jumalaan, 4 % jonkin muun kristillisen kirkon Jumalaan, 29 % ei uskonut Jumalaan tai muuhun korkeampaan voimaan, johonkin muuhun korkeampaan voimaan uskoi 21 %, ja 12 % ei osannut sanoa.[32] Ei-uskovien, epävarmojen ja johonkin muuhun korkeampaan voimaan uskovien yhteenlaskettu osuus on siis koko maassa suurempi kuin Jumalaan uskovien, joka ylitti uskottomien ja muuhun korkeampaan voimaan uskovien osuuden vain Vaasan vaalipiirissä. Toisaalta selvä enemmistö suomalaisista uskoo Jumalaan tai muuhun korkeampaan voimaan kaikkialla muualla paitsi Helsingin vaalipiirissä, missä ei-uskoviksi tunnustautuvien osuus oli 38 % ja epävarmojen 12 %. Suhteellisesti eniten muuhun korkeampaan voimaan uskovia löytyi tutkimuksessa Lapista (27 %).

Agnostismin kritiikki

Teistit voivat arvostella agnostismia siitä, että se ei myönnä uskonnollisia totuuksia. Toisaalta fideistisen näkemyksen mukaan uskon jumalaan tulee nojautua uskoon itseensä järjen sijasta.[33]

Ateististen arvostelijoiden mukaan agnostismi ei eroa ateismista.[34][35] Michael Scrivenin mukaan agnostismi on päättämättömyyttä silloin, kun kyse ei ole itsensä suojelemisesta yhteisössä, jossa ateisteihin suhtaudutaan kielteisesti.[23] Filosofi Julian Baggini on arvostellut agnostistista asennetta siitä, että johdonmukaisesti sen mukaan ei voitaisi sanoa, nouseeko aurinko huomenna, koska mikään kokemustieto ei ole täysin varma.[36] Richard Dawkins on verrannut jumalan olemassaoloa koskevan agnostismin mielekkyyttä keijujen kaltaisten taruolentojen olemassaoloa koskevaan agnostismiin.[37][38]

Katso myös

Lähteet
  1. Draper, Paul: Atheism and Agnosticism The Stanford Encyclopedia of Philosophy (Fall 2017 Edition), Edward N. Zalta (toim.).
  2. Hepburn, Ronald W.: "Agnosticism", teoksessa Donald M. Borchert (toim.) The Encyclopedia of Philosophy. 1 (2nd ed.), s. 92. MacMillan Reference USA (Gale), 2005 (1967).
  3. Rowe, William L.: "Agnosticism", teoksessa Edward Craig (toim.) Routledge Encyclopedia of Philosophy. Taylor & Francis, 1998.
  4. Pojman, Louis P.: Agnosticism. Teoksessa Audi, Robert (päätoim.): The Cambridge Dictionary of Philosophy. 2. painos (1. painos 1967). Cambridge: Cambridge University Press, 1995. ISBN 0-521-48328-x. (englanniksi)
  5. Selin, Risto: Jumalan olemassaolo. Teoksessa Ihmeellinen maailma. Skeptikon tietosanakirja. Helsinki: Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Nielsen, Kai: Agnosticism. Teoksessa Wiener, Philip P. (päätoim.): Dictionary of the History of Ideas. Studies of Selected Pivotal Ideas. New York: Charles Scribner’s Sons, 1968. Teoksen verkkoversio (viitattu 19.1.2017). (englanniksi)
  7. “Agnosticism is of the essence of science, whether ancient or modern. It simply means that a man shall not say he knows or believes that which he has no scientific grounds for professing to know or believe. Consequently, agnosticism puts aside not only the greater part of popular theology, but also the greater part of anti-theology. On the whole, the "bosh" of heterodoxy is more offensive to me than that of orthodoxy, because heterodoxy professes to be guided by reason and science, and orthodoxy does not.” —Thomas Huxley, "Agnosticism: A Symposium", The Agnostic Annual. 1884
  8. Christianity and Agnosticism: A Controversy. Teoksessa Huxley, Thomas Henry: Collected Essays vol 5. Science and Christian Tradition, s. 237–239. London: Macmillan, 1889. (englanniksi)
  9. Lightman, Bernard: The Origins of Agnosticism. Victorian Unbelief and the Limits of Knowledge. Baltimore, Madison: Johns Hopkins University Press, 1987. ISBN 0-8018-3375-2. (englanniksi)
  10. Robin Le Poidevin (October 28, 2010). Agnosticism: A Very Short Introduction. Oxford University Press, 32–. ISBN 978-0-19-161454-5.
  11. ”Properly considered, agnosticism is not a third alternative to theism and atheism because it is concerned with a different aspect of religious belief. Theism and atheism refer to the presence or absence of belief in a god; agnosticism refers to the impossibility of knowledge with regard to a god or supernatural being. The term agnostic does not, in itself, indicate whether or not one believes in a god. Agnosticism can be either theistic or atheistic.” Smith, George H.: Atheism. The Case Against God, s. 10–11. Amherst, New York: Prometheus Books, 1979. ISBN 978-0-87975-124-1. (englanniksi)
  12. Austin Cline: What is Agnosticism learnreligions.com.
  13. “Agnostisismi” Suomen kielitoimiston sanakirja.
  14. Sivistyssanakirja, s. 13. Tietosanakirja osakeyhtiö, 1924.
  15. Michael H. Barnes (2003). In The Presence of Mystery: An Introduction To The Story Of Human Religiousness. Twenty-Third Publications, 3–. ISBN 978-1-58595-259-5.
  16. Niiniluoto, Ilkka: Ateismi. Teoksessa Helenius, Timo & Koistinen, Timo & Pihlström, Sami (toim.): Uskonnonfilosofia, s. 136. Porvoo Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27403-8.
  17. ”Let Agnostic Theism stand for that kind of Agnosticism which admits a Divine existence; Agnostic Atheism for that kind of Agnosticism which thinks it does not.” Harrison, Alexander James: The Ascent of Faith: or, the Grounds of Certainty in Science and Religion, s. 21. London: Hodder and Stroughton, 1894. (englanniksi)
  18. Austin Cline: Apatheist: Definition Learn Religions.
  19. Austin Cline: Agnosticism for Beginners - Basic Facts About Agnosticism and Agnostics Learn Religions.
  20. Oppy, Graham (September 4, 2006). Arguing about Gods. Cambridge University Press, 15–. ISBN 978-1-139-45889-4.
  21. Scriven, Michael: Primary Philosophy. New York: McGraw-Hill, 1966. (englanniksi). Painettu uudelleen teoksessa Angeles, Peter (toim.): Critiques of God. Making the Case Against Belief in God. Buffalo, New York: Prometheus Books, 1976. ISBN 0-87975-078-2. (englanniksi)
  22. Niiniluoto, Ilkka: Epäily, usko ja taikausko. Teoksessa Järki, arvot ja välineet. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13060-9.
  23. Hartikainen, Erkki (vastaava toim.): Yläasteen etiikka. Peruskoulun uskontojen historian ja etiikan oppikirja 1–3. Helsinki: Vapaa ajatus, 1982.
  24. Hartikainen, Erkki (toim.): Elämänkatsomustiedon oppikirjat: Todellisuus ja todellisuuskäsitys: Lukion elämänkatsomustieto 2 (ET 11) 2007. Suomen ateistiyhdistys. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 18.1.2017.
  25. Hartikainen, Erkki: Ateismin määritelmä. Vapaa ajattelija, 2003, nro 4/2003. Artikkelin verkkoversio.
  26. Elliott, J.: The power of humility in sceptical religion: why Ietsism is preferable to J. L. Schellenberg’s Ultimism (tiivistelmä) Religious Studies. 2015. Cambridge University Press. Viitattu 19.1.2017. (englanniksi)
  27. Ronald Plasterk: ietsisme (arkistoitu sivu) Onze Taal. 14.12.2007. Arkistoitu 22.5.2008. Viitattu 19.1.2017. (hollanniksi)
  28. Waal, Frans de: ”Somethingism”, The Bonobo and the Atheist. In Search of Humanism Among the Primates. New York: W. W. Norton, 2013. ISBN 978-0-393-07377-5. (englanniksi)
  29. Schapiro, Jeff: Researchers: ’Ritual’ Atheists and Agnostics Could Be Sitting Next to You in Church The Christian Post. 4.6.2013. Viitattu 19.1.2017. (englanniksi)
  30. van Beek, Marije: Ongelovigen halen de gelovigen in Trouw. 16.1.2015. Viitattu 20.1.2017. (hollanniksi)
  31. Matikainen, Asta: Alle puolet suomalaisista uskoo jumalaan: ”Ihmisillä ei ole käsitystä siitä, mitä kirkko opettaa” Aamulehti. 23.12.2016. Arkistoitu 5.2.2017. Viitattu 19.1.2017.
  32. Milla Nurmi: Yli viidennes suomalaisista turvaa korkeampaan voimaan, mutta se ei ole Jumala – "Kirkon luoma uskonnollinen kuva ei vain enää istu omaan, henkilökohtaiseen kuvaan" Aamulehti.
  33. Mura, Gaspare: Agnosticism Interdisciplinary Encyclopedia of Religion and Science. 2005. Viitattu 19.1.2017. (englanniksi)
  34. Flew, Antony: Agnosticism Encyclopædia Britannica. Viimeksi päivitetty 26.7.1999. Viitattu 19.1.2017. (englanniksi)
  35. ”Sometimes a person who is really an atheist may describe herself, even passionately, as an agnostic because of unreasonable generalised philosophical scepticism which would preclude us from saying that we know anything whatever except perhaps the truths of mathematics and formal logic.” Smart, J. J. C.: Atheism and Agnosticism The Stanford Encyclopedia of Philosophy. 2004–2011. Viitattu 19.1.2017. (englanniksi)
  36. Baggini, Julian: Ateismi. Lyhyt johdanto. (Atheism. A Very Short Introduction, 2003.) Suomentaneet Erkki Hartikainen, Suvi Laukkanen ja Paula Vasama. Helsinki: Vapaa ajattelija, 2005. ISBN 951-98702-1-0.
  37. Dawkins, Richard: Jumalharha. (The God Delusion, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Terra cognita, 2007. ISBN 978-952-5697-00-1.
  38. Le Poidevin, Robin: ”Dawkins’ distinction”, Agnosticism. A Very Short Introduction. Oxford: Oxford University Press, 2010. ISBN 978-0-19-161454-5. (englanniksi)

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.