Agnes Pockels

Agnes Pockels syntyi vuonna 1862 Itävallan keisarikuntaan kuuluneessa Venetsia, jossa hänen isänsä palveli keisarillista armeijaa. Sairastelu kuitenkin pakotti isän jäämään vuonna 1871 eläkkeelle, jolloin Pockelsit muuttivat Braunschweigiin.[1]

Agnes Pockels osoitti kunnallisessa tyttöjen yläkoulussa kiinnostusta luonontieteisiin ja olisi halunnut jatkaa opintoja yliopistossa, mutta saksalaiset yliopistot eivät vielä hyväksyneet naisia oppilaikseen.[1] Hänen veljensä Friedrich opiskeli Göttingenin yliopistossa ja hoiti siskolleen oppikirjoja itseopiskelua varten.[2]

Pockels oli naimaton ja joutui huolehtimaan sairaista vanhemmistaan, minkä takia hän käytti paljon aikaa ruoanlaittamiseen ja siivoamiseen. Hän kiinnostui siitä, miten esimerkiksi saippua vaikutti veden pintajännitykseen.[2] Pockels teki vuonna 1881 ensimmäiset tutkimuksensa pintajännityksestä ja rakennutti mittalaitteiston.[3]

Kun Pockels luki vuonna 1890 artikkelin, jossa kuvattiin englantilaisen Lordi Rayleighin tekemistä kokeista, hän päätti lähettää veljensä innostamana Rayleighille omista tutkimksistaan. Rayleigh innostui tekstistä, ja se julkaistiin Nature-lehdessä.[3] Se käynnisti Pockelsin tieteellisen uran, ja hän julkaisi seuraavien vuosien aikana useita muitakin artikkeleita.[4] Lisäksi hän kävi kirjeenvaihtoa monien fyysikoiden kanssa.[3]

Pockelsin mahdollisuudet saada tieteellistä kirjallisuutta ja tehdä tutkimusta heikkenivät vuoden 1918 jälkeen. Hän julkaisi vielä tämänkin jälkeen kuitenkin vielä pari tutkimusta.[5]

Pockelsin työn arvo alettiin tunnustaa 1930-luvulla. Hän sai muun muassa 1932 Braunschweigin yliopiston kunniatohtoriuden.[5] Hänen työnsä nähdään sekä fysiikan että kemian haaraksi lukeutuvan pintatieteen pioneerina. Vielä 1800-luvun lopulla pinnoista tiedettiin vain hyvin vähän, mutta Pockels pystyi omalla laitteellaan mittaamaan veden pintajännitteen ja havaitsemaan, että epäpuhtaudet, kuten saippua, steariinihappo tai oliiviöljy, heikentivät pintajännitystä.[6]