Agnes Lindh

Agnes Lindh, o.s. Gerasimowitsch (18. tammikuuta 1872 Helsinki – 25. heinäkuuta 1952 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä.[1][2][3]

Lindh aloitti uransa 14-vuotiaana toimien tanssijana Helsingin Ruotsalaisen teatterin baletissa. Hän oli näyttelijänä Ruotsalaisessa teatterissa 1893–1920 ja 1923–1948. Hänen ensimmäinen teatteriroolinsa oli Ofelia William Shakespearen Hamlet-näytelmässä vuonna 1893, ja hän esiintyi sekä tragedia- että komediarooleissa. Vielä vuonna 1948 Lindh esiintyi isoäidin roolissa Hjalmar Bergmanin näytelmässä Farmor och vår herre. Muihin Lindhin merkittäviin rooleihin kuuluivat muun muassa Henrik Ibsenin Hedda Gabler, Daniel Hjortin Katri ja Peer Gyntin Åse. Hän oli mukana Ruotsalaisen teatterin Skandinavian maihin talvisodan aikana tekemällä kiertueella ja esiintyi Katrin roolissa Daniel Hjort-näytelmässä Tukholmassa, Göteborgissa ja Oslossa.[1][2][3]

Lindh esiintyi myös elokuvarooleissa- Näihin kuuluivat Loviisa-muori, luotsivanhin Yrjö Bomanin vaimo, elokuvassa Myrskyluodon kalastaja (1924), Ukonniemen Miina elokuvassa Murtovarkaus (1926), rättärin äiti elokuvassa Tukkijoella (1928), matkustajakodin omistaja elokuvassa Kajastus (1930), rouva Sanni Heinonen elokuvassa Olenko minä tullut haaremiin! (1932) ja Lalla Grönroos, saippuatehtailijan vaimo suomalais-ruotsalaisessa yhteistyöelokuvassa Vale-Greta (1934).[4]

Agnes Lindh oli naimisissa vuodesta 1898 näyttelijä Emil Lindhin (1867–1937) kanssa.[1]