Agamat

Agamat (Agamidae) on liskoheimo, jonka edustajia elää lähes kaikkialla Afrikassa, Aasiassa ja Australiassa. Ne ovat levinneet myös Euroopan kaakkoisrajoille. Agamia ei esiinny Amerikan mantereella eikä Madagaskarilla tai Tyynenmeren saarilla.

Agamat
Agama planiceps
Agama planiceps
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Iguania
Heimo: Agamat
Agamidae
Gray, 1827
Alaheimot
Katso myös

  Agamat Wikispeciesissä
  Agamat Commonsissa

Heimoon kuuluu noin 300 lajia. Lajit ovat keskikokoisia tai pieniä, lähinnä selkärangattomia syöviä päiväeläimiä[1]. Ne ovat melko vankkarakenteisia liskoja, joilla on melko pitkä häntä, hoikat raajat, pitkiin kynsiin päättyvät varpaat sekä erottuva pää. Ruumista peittävät suomut muodostavat säännöllisen kuvioinnin, mutta pään suomut sijoittuvat epäsymmetrisesti[2]. Agamilla on yleensä raskas ja pyöreä pää, hieman sivuilta litistynyt ruumis ja pitkät, hennot raajat. Useilla lajeilla on helttoja ja muita ihopoimuja, joita ne käyttävät soidinmenoissa. Agamien ihossa ei ole luutumia, eikä niiden häntä uusiudu kuten sisiliskoilla[1]. Useimpien lajien naaraiden ja koiraiden väritys poikkeaa huomattavasti toisistaan. Naaraat ovat usein ruskeita, kun taas koiraat ovat kirkasvärisempiä etenkin lisääntymisaikaan. Hampaisto on monipuolinen. Siitä voidaan erottaa etu-, kulma- ja poskihampaat. Tällainen hampaisto soveltuu hyvin hyönteisten pyydystämiseen ja pilkkomiseen. Agamoihin kuuluu myös kasvinsyöjiä ja kaikkiruokaisia lajeja. Useimmat lajit liikkuvat öisin[2]. Heimon kaikki lajit munivat munia[1]. Laji- ja yksilömäärä ovat suurimpia kuivilla alueilla, ja lajeja elää jopa aavikoilla. Jotkut lajit viihtyvät myös kosteissa sademetsissä ja rantametsissä.

Kuumilla alueilla agamat välttävät suuria ja äkillisiä lämpötilan vaihteluja aloittamalla päivänsä lämmitellen itseään auringossa yön jälkeen asettumalla auringon paisteeseen niin, että mahdollisimman iso osa ruumiin pinnasta sijaitsee kohtisuorassa auringon paistetta vasten. Päivän kuumimpaan aikaan ne puolestaan välttelevät ylikuumentumista kävelemällä jalat ojennettuina pitääkseen ruumiinsa mahdollisimman kaukana polttavasta maasta. Ne hakeutuvat myös kivien alle suojaan. Agamat pystyvät kameleonttien tapaan muuttamaan väriään nopeasti ympäristön mukaan[2].

Lähteet
  1. Lahti, S., Heikkilä, M. & Viitanen, J. (toim.): Zoo Suuri eläinkirja Osa 5: Kalat, sammakkoeläimet, matelijat. WSOY, 1980. ISBN 951-0-08250-3.
  2. Koivisto, I., Terhivuo, J., Pakarinen, R. & Paalosmaa, H.: Maailman uhanalaiset eläimet – Osa 5: Matelijat, sammakkoeläimet, linnut, s. 44. Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-4690-X.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.