Afrikanriisi

Afrikanriisi on korkea kasvi. Tavallisimmin sen korkeus on alle 120 cm, mutta kelluvat lajikkeet voivat kasvaa jopa viiden metrin pituisiksi. Viimeksi mainitut voivat olla myös haaraisia, jolloin niiden ylempiin silmuihin saattaa kasvaa juuria.[5] Afrikanriisillä on pieni päärynän muotoinen siemen, punertavat leseet ja vihreät tai mustat akanat. Sen kukinto on suora, yksinkertaisesti haarautuva huiskilo, ja sillä on lyhyet ja pyöreät kielekkeet. Nämä tuntomerkit eivät kuitenkaan sovellu lajin kaikkiin muunnoksiin, joista jotkut onkin vaikea erottaa tavallisesta (aasian)riisistä.[6][5] Täydellä varmuudella asia on selvitettävissä vain geenitestillä.

Afrikanriisin jyvät ovat mureita.[12]

Afrikanriisi on hyvin sopeutunut Afrikan ympäristöön. Se kestää sekä kuivuutta että syvää vettä ja veden syyden vaihteluja. Se kestää myös maaperän rautapitoisuutta, huonoa maaperää, ankaria ilmasto-olosuhteita ja viljelijöiden laiminlyöntejä paremmin kuin aasialainen sukulaisensa.[6][23] Jotkin muunnokset myös kypsyvät nopeammin, ja ne voidaan kylvää suoraan pellolle, jolloin niiden taimilavoilla kasvatettuja taimia ei tarvitse uudestaan istuttaa, niin kuin riisin viljelyksessä yleensä joudutaan tekemään.[6] Suurin osa viljelyksistä saa vetensä sateista, ja Most is rain-watered, and the soil is often not cultivated.[5]

Voimakkaan kasvunsa ansiosta afrikanriisi pystyy tukahduttamaan rikkaruohot. Sillä on myös parempi vastustuskyky useita kasvitauteja ja tuholaisia vastaan, joita ovat esimerkiksi loissieni Magnaporthe grisea, kärpäslaji Orseolia oryzivora), sukkulamadot Heterodera sacchari ja Meloidogyne-lajit), virukset Benyvirus ja RYMV sekä Striga-suvun loiskasvit.[9][23]

Afrikanriisin jyvät varisevat yleensä enemmän kuin aasialaisten riisien[12], mahdollisesti sen vuoksi, koska se on domestikoitu myöhemmin. Kuitenkin muutamat afrikanriisin muunnokset varisevat yhtä vähän kuin aasialaiset muunnokset, mutta ne muodostavat poikkeuksen; keskimäärin noin puolet jyvistä varisee ja menee hukkaan. Tämän vuoksi sato on pienempi: jos afrikanriisin jyvät korjataan ja pannaan pussiin tähkät ennen niiden varisemista, niin että jyvät, jotka muutoin varisisivat, saadaan kootuksi pussiin, saadaan yhtä runsas sato kuin aasialaisestakin riisistä.[23]

Muiden viljojen tavoin riisin korret saattavat katketa, kun tähkät ovat täysiä. Suuremman korkeutensa ja heikomman vartensa vuoksi afrikanriisin korsilla on muita viljoja suurempi riski katketa, joskin samasta syystä kasvi voi tulla toimeen myös syvässä vedessä, mikä helpottaa sadonkorjuuta. Jos afrikanriisi jää kokonaan veden alle, sillä on taipumus pidetä nopeasti, mikä ei ole edullista seuduilla, joissa esiintyy lyhytaikaisia tulvia, sillä se heikentää kasvia.[5][24]

Afrikanriisin jyvät ovat mureampia kuin aasialaisen riisiä. Ne rikkoutuvat herkemmin teollisessa kiillotuksessa.[8] Rikottua riisiä käytetään yleisesti Länsi-Afrikassa, ja joissakin sikäläisissä keittokirjoissa on reseptejä, joissa jyvät neuvotaan käsin rikkomaan[25]. Suurin osa syödystä rikotusta riisistä on kuitenkin aasianriisiä, josta noin 16 % rikotaan ruoanvalmistuksessa.

Afrikanriisin genomi on sekvensoitu, ja se julkaistiin vuonna 2014.[3] Tämä teki mahdolliseksi lähisukuisten lajien geneettisen ja myös fysiologisen vertailun, ja joidenkin geenien vaikutukset tunnistettiin.[26][27]

Afrikan- ja aasianriisi eivät helposti risteydy edes kontrolloiduissa olosuhteissa, ja silloinkin kun niin tapahtuu, risteymä on vain harvoin lisääntymiskykyinen. Siinäkin tapauksessa, että se on lisääntymiskykyinen, sen jälkeläisten lisääntymiskyky on yleensä alhainen.[9] Guinean rannikolla on kuitenkin jo kauan viljelty muunnoksia, joiden geenitutkimus on osoittanut olevan alkuperältään näiden lajien risteytymiä.[10]

Myöhemmin on vihreän vallankumouksen yhteydessä kehitetty niin sanotut NERICA-lajikkeet (New rice for Africa). NERICA-ohjelmassa suoritettiin yli 3000 risteytystä.[9] Over 3000 crosses were made as part of the NERICA program.[9] Lajinsisäiset risteytykset ovat helpompia, ja afrikanriisistä onkin kehitetty lukemattomia lajikkeita, joista suurin osa tosin saattaa olla jo hävinneitä.[6] Vastaavanlainen risteytymä kehitettiin Yhdysvalloissa vuonna 2011, ja parhaillaan tutkitaan mahdollisuuksia risteyttää afrikanriisi aasianriisin intialaisten muunnosten kanssa.[9]

Afrikanriisistä on olemassa monia muunnoksia. Vielä 1960-luvulla Jipalomin kylässä Ziguinchorin seudulla monet ikääntyneet naiset pystyivät epäröimättä luettelemaan toistakymmentä afrikanriisin muunnosta, jota ei enää viljelty, niiden puolen tusinan lisäksi, joita silloin vielä viljeltiin. Jokainen heistä oli viljellyt useita muunnoksia, joista kukin sopivassa mikroilmastossa tuotti runsaimman sadon. Tutkimus vuodelta 2006 osoitti, että samassakin kylässä viljeltiin tyypillisesti 25 riisilajiketta; sama tila käytti 14 lajiketta, joista jokaisena vuonna viljeltiin neljää[11]; tämä on kuitenkin vähemmän kun ne 7-9 muunnosta, joita kukin nainen oli aikaisempina vuosikymmeninä kylvänyt. Kylvötöistä vastaavat perinteisesti naiset, ja paikallisessa kaupassa siemenet liikkuvat useiden välikäsien kautta usein pitkiäkin matkoja.[6]

Muunnoksia, joista jokaisella on alatyyppejä, ovat muun muassa:[6]

• aspera
• ebenicolorata
• evoluta
• rigida
• rustica

Lajikkeilla, joista Afrika Rice Center käyttää tunnisteita TOG 12303 ja TOG 9300, jyvät varisevat vähiten, ja niinpä ne tuottavat suunnilleen yhtä runsaan sadon kuin aasianriisin lajikkeet, joiden jyvät eivät juuri varise.[23]

Africa Rice Centerin tutkijat ovat risteyttäneet afrikanriisin aasialaisen riisin muunnosten kanssa kehittääkseen NERICA-lajikeryhmän (New Rice for Africa).[28]

Carolina Gold on perinteinen afrikanriisin lajike, jota aikoinaan viljeltiin runsaasti Yhdysvalloissa. Siementensä värin vuoksi sitä sanotaan myös kultasiemeniseksi riisiksi (engl. gold-seed rice[22]

Carolina Goldin siemenet olivat alkujaan 9,5 millimetrin pituiset, mutta 1840-luvulla Joshua John Ward toi markkinoille muunnoksen, jonka siemenet saattoivat olla jopa yli senttimetrin pituiset. Tämä muunnos herätti maailmanlaajuista huomiota, mutta Yhdysvaltain sisällissodan aikana se tuhoutui täysin.[22]

Carolina Goldin aikaisemmat muunnokset kuitenkin säilyivät. Vuonna 2011 markkinoille laskettiin Charleston Gold, joka saatiin aikaan risteyttämällä Carolina Gold ja kaksi aasianriisin (Oryza sativa) muunnosta, joilla on tunnukset IR64 ja IRIR65610-24-3-6-3-2-3.[22] Näiden ansiosta kasvi tuottaa runsaamman sadon, sen korsi on lyhempi ja riisi sai aromaattisen laadun.[22]