Afrikanmeriharakka

Afrikanmeriharakka (Haematopus moquini) on musta kahlaajalintu. Lajin nimesi ja kuvaili Charles Lucien Bonaparte 1856, ranskalaisen luonnontieteilijän Alfred Moquin-Tandonin kunniaksi.

Afrikanmeriharakka
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Meriharakat Haematopodidae
Suku: Meriharakat Haematopus
Laji: moquini
Kaksiosainen nimi

Haematopus moquini
Bonaparte, 1856

Katso myös

  Afrikanmeriharakka Wikispeciesissä
  Afrikanmeriharakka Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

Meriharakan kokoinen, höyhenpuvultaan kokonaan musta kahlaaja, jonka koivet ja nokka ovat kirkkaanpunaiset. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Nuoren linnun puku on ruskehtavampi kuin aikuisen. Ääni muistuttaa meriharakan ääntä.

Esiintyminen

Laji elää eteläisen Afrikan rannikolla Natalista Angolaan. Se pesii kuitenkin vain Namibian Lüderitzin ja Etelä-Afrikan Mazeppa Bayn välisellä alueella.[1] meadewaldoi-alalaji on aiemmin esiintynyt Kanariansaarilla, mutta pesintää ei ole koskaan varmistettu.

Lajin kanta on vuonna 2015 tehtyjen arvioiden mukaan kasvussa, mihin on vaikuttanut erityisesti rannan läheisyydessä olevien saarien parempi hoito. Yksilömääräksi arvioitiin vuonna 2014 noin 6 670 yksilöä. Lajin parantuneen tilanteen ansiosta Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto nosti vuonna 2017 sen luokituksen elinvoimaiseksi. Afrikanmeriharakka kuitenkin pesii ihmisten suosimilla rannoilla, ja pesimäaikana tapahtuva rantalomailu ja maastoajoneuvoilla kruisailu tuhoavat sekä pesiä että kasvillisuuteen piiloutuneita poikasia. Myös mangustit ja etelänselkälokit (Larus dominicanus) ryöstävät pesiä, varsinkin silloin, kun emot eivät uskalla tulla pesälle lähellä oleskelevien ihmisten takia.[1]

Elinympäristö

Kivikkoiset ja kallioiset rannat sekä rannikolla että saarilla.

Lisääntyminen

Pesä on kuoppa hiekassa. Munia on 2-4, molemmat emot hautovat.

Ravinto

Nilviäiset, äyriäiset, lierot.

Lähteet

  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
  • Kuvia (Arkistoitu – Internet Archive)

Viitteet

  1. BirdLife International: Haematopus moquini IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.3. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.12.2017. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.