Afrikan sarven merirosvous

Ensimmäiset laivakaappaukset Afrikan sarven alueella liittyivät alun perin maan sisällissodan osapuolten välisiin laivojen takavarikointeihin. Tämän jälkeen merirosvoudesta on kehittynyt vähitellen yksityistä rikollista liiketoimintaa. Sisällissodan takia kalastajien toimeentulo heikentyi, jolloin muun muassa Adeninlahden hummerin kalastajat ryhtyivät merirosvoiksi.[2]

Kun liikemiehet huomasivat, että merirosvous tuottaa valtavia voittoja, he alkoivat varustaa sopivia venekuntia merirosvoukseen. Merirosvous on muuttunut muutaman rikollispäällikön harrastamaksi liiketoiminnaksi, jota oikeutetaan rannikkojen puolustamisella. Keskusvallan rippeet ja alueelliset kapinallisryhmät tuomitsevat kuitenkin merirosvouden. Niinpä merirosvot toimivat alueilla, joilla vallanpitäjät puuttuvat.^lähde?

Länsimaissa uskotaan, että turvallisuus Somalian vesillä voidaan palauttaa vahvan keskusvallan palauttamisen myötä. Somalian rantaviivan pituus on yli 3 000 kilometriä. Islamistikapinallisten kanssa sotaa käyvän keskushallinnon on lähes mahdoton valvoa, mitä valtavalla rannikolla tapahtuu. On huomattava, että sisällissodan olosuhteissa merirosvous ei ole levinnyt koko rannikon laajuiseksi, vaan se keskittyy tiettyihin kaupunkeihin Afrikan sarven kärjessä sijaitsevan autonomiseksi julistautuneen Puntmaan alueella[3].

EU:n Atalanta-operaation komentajan, kenraalimajuri Buster Howesin mukaan merirosvot kiduttavat panttivankejaan ja käyttävät heitä ihmiskilpinä. Vankeja aletaan pahoinpitelemään sota-aluksien lähestyessä, ja lopetetaan vasta kunnes sota-alus on poistunut.[4]

Helmikuussa 2011 merirosvot ampuivat kuoliaaksi neljä amerikkalaista panttivankia Quest-huvijahdilla Arabianmerellä. Yhdysvaltain merijalkaväki nousi tämän jälkeen alukseen jossa he ottivat vangikseen 13 kaappaajaa ja surmasivat kaksi.[5] Jahdin omistajapariskunta Jean ja Scott Adam olivat maailmanympärimatkalla jakamassa Raamattuja ja kertoivat matkastaan webbisivullaan.[6]

Somalian merirosvot puolustavat toimintaansa väittämällä toimivansa rajavartioina valtiottomassa maassa. Heidän mukaansa ulkomaiset laivat tulevat alueelle ryöstö- ja liikakalastamaan ja dumppaamaan myrkyllisiä jätteitä Somalian rannikkovesille. Lunnaat eivät ole mitään siihen verrattuna kuinka paljon jätteitä on dumpattu maamme vesiin viimeisen 20 vuoden aikana, sanoo Januna Ali Jama, merirosvojen puhemies Puntmaassa.[7]

Afrikan sarvessa Somalialla on Afrikan pisin, 3 300 km pitkä rannikko. Alueen rannikkovedet on tunnettu arvokkaista meren antimistaan kuten hummereistaan ja tonnikaloista. Somalian valtion romahtaminen teki alueen vesistä vapaata riistaa ulkomaisille ryöstökalastajille maapallon vapaiden rannikkoalueiden kaventuessa ja kalakantojen romahtaessa ryöstökalastuksen takia. YK:n elintarvikejärjestön FAOn arvioiden mukaan Afrikan sarven alueella kalastaa noin 700 ulkomaista alusta, jotka käyttävät kalakantoja tuhoavia kalastusmenetelmiä, kuten pohjatroolausta. Ulkomaiset laittomat kalastajat saapuvat alueelle ja pitävät paikalliset kalastajat loitolla painevesitykeillä ja tuliasein.[8]

Laittoman kalastuksen arvoksi arvioidaan 90–300 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuodessa. Ulkomaiset kalastusalukset ottavat alueen vesistä huomattavasti enemmän ruokaa ja proteiinia, kuin mitä avustusjärjestöt toimittavat ruoka-apuna nälän runtelemaan Afrikan sarveen. Ulkomaisten kalastusalusten harjoittama systemaattinen Somalian resurssien ryöstäminen on kiistämättä alkusyitä sekä voimakas motiivi somalialaisten merirosvojen synnylle.[8]

Kalastusaluksia Somalian vesille tulee lähialueelta kuten Keniasta, Pakistanista, Saudi-Arabiasta, Sri Lankasta ja Jemenistä, mutta myös hyvin kaukaa, kuten Belizestä, Ranskasta, Hondurasista, Japanista, Etelä-Koreasta, Espanjasta ja Taiwanilta. Näiden joukossa on samoja maita, jotka ovat lähettäneet alueelle sota-aluksiaan jahtaamaan merirosvoja[8].

Monet merirosvoista ovat aloittaneet uransa alun perin paikallisina kalastajina. Tilanne on johtanut siihen, että jotkut merirosvot kutsuvat itseään “rannikkovartijoiksi” ja lunnasrahoja “sakoiksi”. On selvää, että muutamat avopaateilla kulkevat kauppalaivoja kaappaavat merirosvot eivät ole ainoita rosvoja Afrikan sarven vesillä [8].

"On erityisen ironista, että monet maat, jotka lähettävät sotalaivansa Afrikan Sarven vesille partioimaan merirosvoja ovat itse mukana kalastuslaivastoissa, jotka jatkuvasti ryöstävät Somalian rannikon luonnonrikkauksia" toteaa australialainen kalastustutkija Clive Schofield Wollongongin yliopistosta.^lähde?

Kalastuselinkeinon heikkeneminen on kuitenkin liian yksinkertainen syy merirosvouden synnylle, sillä merirosvous on järjestäytynyttä rikollisuutta, mutta Afrikan kalakantojen heikkeneminen on todellista. Useimmat somalit jotka näkevät sotalaivoja rannikollaan uskovat, että ne ovat tulleet puolustamaan ulkomaalaisia aluksia kuten ryöstökalastusta harjoittavia kalastusaluksia.^lähde?

Tsunamin rannikolle merestä nostattamat ongelmajätteet paljastivat, myös että Somalian rannikkoa on käytetty myrkyllisten ja radioaktiivisten teollisuusjätteiden kaatopaikkana. Somalian kalastajat kertovat, kuinka saaliit oli vähentyneet ja verkot rikkoutuneet rannikolle dumpattuihin ongelmajätteisiin.[9]

Italialainen sanomalehti Famiglia Cristiana julkaisi artikkelisarjan 1997–1998, jossa kerrottiin, kuinka sveitsiläinen Achair Partners ja italialainen jätealan sijoittaja Progresso olivat tehneet laittoman sopimuksen jätteiden dumppaamisesta Somalian rannikkovesille. He olivat maksaneet somalialaiselle sotalordille Ali Mahdi Mohamedille 10 miljoonasta tonnista myrkyllistä jätettä 80 miljoonaa dollaria. Jätteen hinnaksi tuli 8 dollaria tonnilta, kun asianmukaisesti käsiteltynä ongelmajätteen hinnaksi olisi tullut 1 000 dollaria tonnilta. Ali Mahdi, joka hallitsi Mogadishun pohjoista osaa vuosina 1992–1995 ja teki yhteistyötä YK:n avustusjärjestöjen kanssa, on kieltäytynyt kommentoimasta väitteitä.[9]

Somalian ongelmia on vuosikymmeniä yritetty ratkaista maan ulkopuolelta. Jotkut asiantuntijat ovat esittäneet, että ratkaisu Somalian ongelmiin saattaisi löytyä Somaliasta.

Siad Barren hallinnon kukistuttua Somaliasta on puuttunut toimiva keskushallitus. Kaupunkialueilla, kuten Mogadishussa toimii kuitenkin asukkaiden organisoimia yksityisiä poliisivoimia[10]. Valtiovallan kukistuttua somalialaiset yksinkertaisesti ottivat uudestaan käyttöön perinteisen klaanipohjaisen hallinnon, jota siirtomaavalta tai Siad Barren diktatuuri ei koskaan pystynyt hävittämään. Somalien perinteistä yhteiskuntamuotoa pidetään anarkistisena, sillä yhteiskuntatieteilijöiden mukaan somalien paimentolainen elintapa ajautuu helposti ristiriitoihin paikalleen asettuneen, järjestäytyneen yhteiskunnan kanssa.[11] Poliittinen liittolaisuus perustuu vahvemmin klaaniin kuin puolueeseen. Tämä tekee keskitetyn hallinnon erittäin vaikeaksi.[10].

Antropologi Spencer MacCallumin mukaan ainoa hallintovalta, joka toimii Somaliassa on perinteiset Xeer-käräjät. Käräjillä sovitaan klaanien välisistä periaatteista, jotka takaavat matkustajalle turvallisen matkan, kauppiaille rehdin kaupan periaatteet. Xeer-käräjät toimivat lähes muinaiseen malliin kaikkialla maassa etenkin maaseudulla. MacCallum pitää Xeer-käräjien ansiona, että Somalia on selvinnyt niin hyvin ilman keskitettyä hallintoa, koska Xeer takaa lainsuojan kaupalle ja taloudelliselle kehitykselle. Laki ja rikokset määritellään omistusoikeuden mukaan ja rikosoikeus perustuu korvaukseen eikä vankeuteen. Vaikka Xeer-käräjät periaatteessa vastustaa verotusta, se takaa kuitenkin normaalin kaupankäynnin ja taloudellisen kehityksen[12][13] MacCallum vertaa Xeer-käräjiä kuudennen vuosisadan Skotlantiin, josta myös puuttui keskitetty vallanpito [12]. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan merirosvouteen Xeer-käräjiltä voisi löytyä pysyvä ratkaisu. Tällöin epäilemättä selvitettäisiin myös korvausvelvollisuus ryöstökalastuksen ja ongelmajätteiden dumppauksen osalta.[3]

• Combined Task Force 150: monikansallinen operaatio
• Ocean Shield: Naton ja kumppanimaiden operaatio
• Atalanta-operaatio eli EUNAVFOR Somalia: Euroopan unionin operaatio

Valtio	operaatio	merisotilaita	laivoja
Australian kuninkaallinen laivasto	Combined Task Force 150	~250	1
Belgian merivoimat	Ocean Shield	170	1
Bulgarian laivasto	Ocean Shield	130	1
Kanadan laivasto	Ocean Shield	240	1
Kiinan Kansan vapautusarmeijan merivoimat	itsenäinen operaatio	~800	6 laivuetta
Tanskan laivasto	Ocean Shield	300	2
Ranskan merivoimat	Ocean Shield ja EUNAVFOR Somalia	ei tietoa	4 laivaa, yksi sukellusvene
Saksan laivasto	EUNAVFOR Somalia	230	1
Suomen merivoimat	EUNAVFOR Somalia	120	1
Kreikan laivasto	Ocean Shield	176–196	1
Intian laivasto	itsenäinen operaatio	540	2
Italian merivoimat	Ocean Shield	240	1
Japanin meri-itsepuolustusvoimat	Combined Task Force 150	400	4
Korean tasavallan laivasto	Combined Task Force 150	300	1
Malesian kuninkaallinen laivasto	itsenäinen operaatio	136	1
Alankomaiden kuninkaallinen laivasto	EUNAVFOR Somalia	174–202	1
Pakistanin laivasto	Combined Task Force 150	~500	1
Portugalin laivasto	Ocean Shield	?	1
Venäjän laivasto	itsenäinen operaatio	350	3
Singaporen laivasto	Combined Task Force 151	240	1
Espanjan laivasto	Ocean Shield	423	2
Ruotsin merivoimat	EUNAVFOR Somalia	152	3
Thaimaan kuninkaallinen laivasto	Combined Task Force 150]	371 ja 20 merijalkaväkeä	2
Turkin laivasto	Ocean Shield	503	2
Kuninkaallinen laivasto	Ocean Shield	950	3
Yhdysvaltain laivasto	Ocean Shield ja Combined Task Force 150	?	Yhdysvaltain 5. laivasto

• Aseellinen alussuojaus
• Kansainvälinen merenkulkujärjestö
• Merirosvodemokratiat
• Xeer

• Countering Piracy off the Coast of Somalia European Union Naval Force Operation Atalanta. Viitattu 16.2.2020. (englanniksi)
• Hari, Johann: Johann Hari: You are being lied to about pirates The Independent. 5.1.2009. Viitattu 16.2.2020. (englanniksi)
• Peril on the high seas The Economist. Viitattu 16.2.2020. (englanniksi)
• Middleton, Roger: Briefing paper – Piracy in Somalia Chatham House. lokakuu 2008. Viitattu 16.2.2020. (englanniksi)
• Tremlett, Giles: Somali pirates guided by London intelligence team, report says The Guardian. 11.5.2009. Viitattu 16.2.2020. (englanniksi)
• Rothmyer, Karen: Misreading the Somali Threat The Nation. 22.4.2009. Viitattu 16.2.2020. (englanniksi)