Aflatoksiinit

Aflatoksiinit ovat homesienten tuottamia terveydelle haitallisia mykotoksiineja, joista aflatoksiini B1 ja G1 ovat karsinogeenisia eli syöpää aiheuttavia aineita. Myrkyllisin on aflatoksiini B1. Niitä ei pidä sekoittaa alfatoksiineihin, jotka ovat bakteerien tuottamia proteiinitoksiineja.

(–)-Aflatoksiini B₁:n rakenne.

(–)-Aflatoksiini G₁:n rakenne.

Vaikutusmekanismi

Aflatoksiini B1:n vaikutus perustuu siihen, että se metaboloituu elimistössä hyvin reaktiiviseksi epoksidiksi.[1] Tämä epoksidi voi kiinnittyä pysyvästi solutuman DNA:han, erityisesti guaniinin typpiatomiin ja aiheuttaa erityyppisiä mutaatioita. Siitä voi seurata esim. syöpäsolun syntyä estävän p53-geenin vaurioituminen.[2] Aflatoksiini B1 on erittäin voimakas maksasyöpää aiheuttava aine, mutta voi aiheuttaa syöpää koe-eläimissä useissa muissakin elimissä. Se on saman vaikutusmekanismin perusteella myös suoraan myrkyllinen muun muassa maksasoluille.[1] Akuutisti tappava annos eri eläinlajeilla vaihtelee 0,5–60 mg/kg.[3] Myös syöpää aiheuttava kyky on hyvin erilainen eri eläinlajeilla, muun muassa rotalle aflatoksiini B1 on kaikkein voimakkain tunnettu syöpää aiheuttava aine, kun taas hiirelle syöpää ei synny.[3]

Myrkytykset

Aflatoksiineja erittävät monet homesienet. Niistä merkittävimpiä ovat Aspergillus-suvun homeet.[4] Useimmiten aflatoksiinit ovat seoksia.

Aflatoksiinit todettiin 1960 kalkkunoita tappaneen niin sanotun Turkey X -sairauden aiheuttajiksi. Myrkky oli peräisin Aspergillus flavus -homeesta, josta aflatoksiini on saanut nimensä. Myöhemmissä tutkimuksissa on löydetty myös kolme muuta aflatoksiinia muodostavaa hometta: Aspergillus parasiticus, Aspergillus nomius ja Aspergillus tamarii.^lähde?

Aflatoksiini on erityinen ongelma pähkinöissä.[5] Niitä voi kuitenkin esiintyä monissa muissa elintarvikkeissa, myös viljoissa, jos sato pääsee homehtumaan. Trooppisissa maissa, etenkin Afrikassa, suuri maksasyövän esiintyvyys on yhdistetty aflatoksiinialtistukseen. Riski on erityisen suuri hepatiittien (virusten aiheuttaman maksatulehduksen) yhteydessä.[1]

**Eri aflatoksiineja**
Aflatoksiini	Kemiallinen kaava	CAS-numero	Moolimassa	Sulamispiste (°C)
B₁	C₁₇H₁₂O₆	1162-65-8	312	268-269
B₂	C₁₇H₁₄O₆	7220-81-7	314	286-289
B₃	C₁₆H₁₄O₆	23315-33-5	302	-
D₁	C₁₆H₁₄O₅	52373-83-8	286	-
G₁	C₁₇H₁₂O₇	1165-39-5	328	244-246
G₂	C₁₇H₁₄O₇	7241-98-7	330	237-240
M₁	C₁₇H₁₂O₇	6795-23-9	328	299
M₂	C₁₇H₁₄O₇	6885-57-0	330	293
P₁	C₁₆H₁₀O₆	32215-02-4	298	-
Q₁	C₁₇H₁₂O₇	52819-96-2	328	-
B_2A	C₁₇H₁₄O₇	17878-54-5	330	240
G_2A	C₁₇H₁₄O₈	20421-10-7	346	190

Lähteet

Elonen E. Sienimyrkytykset, ss. 1145–1152 kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J. Farmakologia ja toksikologia, 8. p. Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3 Luettavissa myös verkossa
Komulainen H. Karsinogeenisuus ja p53-geeni, s. 136 kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J. Farmakologia ja toksikologia, 8. p. Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3 Luettavissa myös verkossa
Kotsonis FN, Burdock GA, Food toxicology, kirjassa Klaassen, CD: Casarett & Doull's Toxicology, 8. p., s. 1338–1339, McGraw-Hill, New York 2013.
Sari Peura, Mykotoksiinit, (arkistolinkki)
Aflatoksiini-määräykset yhtenäisiksi EU:ssa Finfood

Aiheesta muualla

Reddy,S.V. and Farid Waliyar: Properties of Aflatoxin and it producing fungi (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
International Agency for Research on Cancer (IARC) - Summaries & Evaluations: AFLATOXINS (englanniksi)
Some Naturally occurring Substances: Food Items and Constituents, Heterocyclic Aromatic Amines and Mycotoxins (englanniksi)
Aspergillus.org.uk: Secondary metabolites of aspergillus species (englanniksi)
National Toxicology Program, Department of Health and Human Services, Report on Carcinogens, Thirteenth Edition: Aflatoxins (pdf) (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[elonen-1] Elonen E. Sienimyrkytykset, ss. 1145–1152 kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J. Farmakologia ja toksikologia, 8. p. Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3 Luettavissa myös verkossa

[2] Komulainen H. Karsinogeenisuus ja p53-geeni, s. 136 kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J. Farmakologia ja toksikologia, 8. p. Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3 Luettavissa myös verkossa

[kotsonis-3] Kotsonis FN, Burdock GA, Food toxicology, kirjassa Klaassen, CD: Casarett & Doull's Toxicology, 8. p., s. 1338–1339, McGraw-Hill, New York 2013.

[4] Sari Peura, Mykotoksiinit, (arkistolinkki)

[5] Aflatoksiini-määräykset yhtenäisiksi EU:ssa Finfood