Afganistaninmastiffi

Afganistaninmastiffi on afganistanilainen koirarotu. Sen toinen nimi aryan molossus tarkoittaa arjalaista molossia. Sitä on käytetty muinaisista ajoista lähtien heimojen välienselvittelyihin koiratappeluiden avulla.

Afganistaninmastiffi
Avaintiedot
Alkuperämaa  Afganistan
Määrä Suomessa ei yhtään
Rodun syntyaika ikivanha
Alkuperäinen käyttö koiratappelut
Nykyinen käyttö koiratappelut
Muita nimityksiä Afghan Mastiff, Mastín Afgano, Aryan Molossus, Khusarani Dog
FCI-luokitus ei
Ulkonäkö
Paino maksimi 91 kg
Säkäkorkeus noin 86,5 cm
Väritys tumma soopeli ja brindle

Toisinaan rotu sekoitetaan virheellisesti egyptinpaimenkoiraan, vaikka kyseessä onkin täysin erinäköinen ja huomattavasti viimeksi mainittua kookkaampi molossityyppinen koira. Sekaannus johtuu siitä, että internetissä levisi aikoinaan pienen, mustaruskean lammaskoiran kuva, jonka väitettiin muutamalla sivulla virheellisesti esittävän rotua nimeltä aryan molossus. Todellisuudessa tuo kuva on lähtöisin vuonna 1995 julkaistusta Bonnie Wilcoxin ja Chris Walkowiczin teoksesta The Atlas of Dog Breeds of the World, jossa kuvan koiran mainitaan olevan armant eli egyptinpaimenkoira. Sekaannus saattaa johtua siitä, että sekä egyptinpaimenkoiraa että afganistaninmastiffia koskeva tieto sijaitsee kirjassa samalla sivulla, ja armant ja aryan molossus kuulostavat hieman samankaltaiselta.[1]

Ulkonäkö

Rotu on äärimmäisen kookas.[1] Sen lihakset ovat voimakkaat ja leuat vahvat. Niskan ja pään löysän kaulanahkan tarkoituksena on ollut suojella koiraa tappelussa.[1] Häntä on korkealle kiinnittynyt[2][1] ja selän ylle kiertynyt[1]. Lyhyt, tiheä ja runsas karvapeite voi olla joko erittäin tumma, lähes mustaan vivahtava ruskea (ns. tummasävyinen soopeli)[1] tai brindle[2]. Vain erittäin pienet valkoiset merkit sallitaan.[1] Koska koirilla on erittäin samanlainen karvapeite, tappeluissa niiden häntään täytyy maalata eriväriset merkit jotta tiedettäisiin kumpi puoli voitti.[2][1] Säkäkorkeus on noin 86,5 cm ja maksimipaino 91 kg[1], mikä tekee rodusta yhden sekä maailman kookkaimmista että painavimmista. Esimerkiksi bernhardinkoiran maksimipaino on niin ikään 91 kg, ja sekä tanskandoggi että irlanninsusikoira yltävät säkäkorkeudeltaan keskimäärin samoihin mittoihin afganistaninmastiffin kanssa.

Alkuperä

Afganistaninmastiffia pidetään kangalin ja tiibetinmastiffin lähisukulaisena[1], ja on mahdollista että se polveutuu osittain näiden kahden välisestä risteytyksestä. Lisäksi maan rajojen yli kulkee paljon koiria, joiden kanssa se on saattanut myös risteytyä.

Rodun käyttötarkoitus on tavallisesta poikkeava: se jalostettiin yksinomaan heimokiistojen ratkaisemista varten. Kun kaksi afgaaniheimoa on erimielisiä esimerkiksi vuohilauman omistajuuden tai viljelysmaiden suhteen, kumpikin niistä ostaa rotuun erikoistuneelta koirankouluttajalta parhaan mahdollisen afganistaninmastiffin ja laittaa ne keskinäiseen tappeluun. Koirat asuvat kouluttajiensa luona aina taistelupäivään asti, eivätkä heimot käytännössä koskaan omista tai hoida niitä itse, vaan ne ainoastaan edustavat kiistan kutakin osapuolta.[1] Lähes aina voittaja tappaa häviäjän, mutta mikäli näin ei käy, hävinnyt koira uhrataan. Täten heimojen väliset riidat ratkaistaan joutumatta vuodattamaan ihmisverta.[2][1]

Venäläismiehityksen aikana afganistaninmastiffit piilotettiin korkeille vuorille turvaan valloittajilta, mutta tapahtuma vaikutti siitä huolimatta voimakkaasti niiden jo ennestään pieneen populaatioon.[1]

Luonne ja käyttäytyminen

Afgaaniheimot vaativat kiistatappeluihin käytetyiltä koiriltaan ennen kaikkea taisteluviettiä, mikä selittää rodun poikkeuksellisen ärhäkän luonteen.[1] Se on hyvin vaarallinen, koska siinä yhdistyy yhtä aikaa sekä hurja luonne, voimakas tappeluvietti että valtavat fyysiset voimat. Lisäksi ei juuri löydy yksilöä, jota ei olisi koulutettu varta vasten taistelemaan ja valittu tappamiskykyjensä perusteella. Tämän vuoksi sen hoitamiseen ja taistelukouluttamiseen erikoistuneen asiantuntijan täytyy kasvattaa se, eikä kukaan muu häntä lukuun ottamatta tule koskaan käsittelemään sitä. Kouluttajansa seurassa koirat kuitenkin käyttäytyvät yleensä tasapainoisesti.[1]

Lähteet

Viitteet
  1. Wilcox, B. & Walkowicz, C. The Atlas of Dog Breeds of the World. Neptune, New Jersey: T.F.H. Publications, 1995. 5. painos, s. 131.
  2. Morris, D. The Dogs: The Ultimate Dictionary of 1000 Dog Breeds. Ebury Press: 2001.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.