Afganistanin maantiede

Afganistanin maantiede tarkoittaa Afganistanin aluetta ja sillä esiintyviä ilmiöitä. Afganistan on pääasiassa ylänköalueella sijaitseva sisämaavaltio, ja noin kolme neljäsosaa maasta on vuoristoa. Maan laajin alue on harvaan asuttu keskiylänkö, joka kuuluu maan itä-länsisuunnassa jakavaan Hindukuš-vuoristoon.[1]

Maan pinta-ala on noin 650 000 neliökilometriä. Pääkaupunki on Kabul.

Fyysinen maantiede
Topografinen kartta.

Afganistanin rajanaapureita ovat pohjoisessa Turkmenistan (yhteistä rajaa 744 kilometriä), Uzbekistan (137 kilometriä) ja Tadžikistan (1 206 kilometriä), idässä Wakhanin käytävän päässä Kiina (76 kilometriä), kaakossa ja etelässä Pakistan (2 430 kilometriä) ja lännessä Iran (936 kilometriä).[2]

Wakhanin käytävä idässä luotiin 1800-luvulla puskurivyöhykkeeksi brittien Intian ja tsaarin Venäjän välille. Se on vuoristoista aluetta, mutta laaksoissa on kulkuväyliä ja jonkin verran asutusta.[3] Koillisosissa on seismistä aktiivisuutta.[1]

Maan laajin alue on harvaan asuttu keskiylänkö, jonka keskellä Hindukuš-vuoristo kulkee koillisesta lounaaseen. Sen poikki kulkee kaksi pohjois-eteläsuuntaista solaa: Šebar lännessä ja Sālang ylängön itäosassa. Korkeimmat huiput ovat 4 000–5 000 metriä.[3]

Maan itäosan vuoristo on topografialtaan monimuotoista. Jopa 6 000 metriin ulottuvien huippujen lomassa on neljä suurta laaksoaluetta: laaja Kabulin laakso, Kūhestān-Panǰšīr, Ḡōrband ja Nūrestān.[3]

Khaibarsola Afganistanin ja Pakistanin rajalla on ollut tärkeä kulkureitti satojen vuosien ajan. Kotal-e Latabandin solaan, joka on Kabuljoen jylhin rotko, rakennettiin 1950-luvulla tie, joka lyhensi Kabulin ja Pakistanin rajan välisen matka-ajan kahdesta päivästä muutamiin tunteihin.[4]

Maan eteläosan vuoret ja kukkulat ovat selvästi matalampia, tyypillisesti 2 000–3 000 metriä. Samoin Hindukušin pohjoispuolella on kolmekilometristen vuorten vyöhyke, ennen kuin maasto laskee noin 600 metrin korkeudessa olevalle Turkestanin tasangolle. Kivikkoisella tasangolla on hiekkadyynejä ja lössimuodostumia sekä suolajärviä. Kuiva tasanko eroaa alempana olevasta suoperäisestä Amudarjan tulva-alueesta.[3]

Helmandin valuma-alue on laaja jokilaakso, joka päättyy suoalueeseen. Erityisen sateisina vuosina suot muuttuvat lyhytaikaiseksi järveksi.[3]

Lännessä on kiviaavikkoa, lounaassa hiekka-aavikkoa, missä hiekka muodostaa liikkuvia hiekkadyynejä.[3]

Joet

Tärkeimmät joet ovat Amudarja, Helmand ja Kabul.[1] Amudarja saa alkunsa läheltä Wakhanin käytävää ja muodostaa valtakunnanrajan entisiä neuvostotasavaltoja vastaan 1 100 kilometrin matkan ajan, ennen kuin kääntyy pohjoiseen, missä se laskee Araljärveen. Helmand on noin 1 300 kilometriä pitkä, ja 40 prosenttia Afganistanista kuuluu sen valuma-alueeseen. Se virtaa lounaaseen ja päätyy suoalueelle lähellä Iranin rajaa, missä sen vesi haihtuu. Kabul, joka on 350 kilometriä pitkä, laskee Indusjoen kautta mereen.[3]

Jokiin on tehty kolme suurta patoa: Arghandabin pato lähellä Kandaharia, Kajakain pato Helmand-joessa ja Naglun pato Kabuljoessa Jalalabadin länsipuolella.[5]

Ilmasto
Afganistanin alue jaettuna Köppenin ilmastoluokkiin. Maan itäosassa on pinkillä kuumakesäinen mannerilmasto (Dsa) ja keltaisella välimerenilmasto (Csa), muut osat ovat erilaisia aro- (BS) ja aavikkoilmastoja (BW).

Afganistanissa vallitsee äärevä mannerilmasto. Talven kylmyys on purevaa korkean sijainnin takia suuressa osassa maata. Kesällä melkein kaikkialla on kuumaa, alankoalueilla kuten Iranin rajan läheisessä Sistanin laaksossa suorastaan tukalaa. Talvella ja keväällä sää on vaihtelevaisinta, ja suurin osa sateesta saadaan niiden aikana. Useimmat talven sateita aiheuttavat matalapaineet kehittyvät Välimerellä. Eteläisten naapurimaiden monsuunisateet eivät ulotu korkeiden vuorten suojaaman Afganistanin puolelle. Kabulin sääolot edustavat laajemminkin maan vuoristoista itä- ja keskiosaa.[6] Siellä keskimääräinen päivän alin lämpötila on pakkasen puolella marraskuusta helmikuuhun. Päivän ylin lämpötila ylittää 30 astetta kesä-, heinä- ja elokuussa. Sadetta saadaan marraskuusta toukokuuhun.[7]

Luonnonsuojelu

Afganistanin ensimmäinen kansallispuisto on Band-e Amirin järvialue.[8]

Vuonna 2014 Wakhanin käytävän alueelle perustettiin laaja Wakhanin kansallispuisto.[9]

Lähteet
  1. Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica - suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 184. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9.
  2. Afghanistan The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi) Viitattu 6.7.2019
  3. J. F. Shroder, Jr: Afghanistan i. Geography Encyclopaedia Iranica. 1982. Viitattu 6.7.2019.
  4. Mountains Afghanistan: A Country Study. Library of Congress, 2001.
  5. Rivers Afghanistan: A Country Study. Library of Congress, 2001.
  6. Country Guide Afganistan BBC Weather
  7. Climatological information: Kabul World Meteorological Organization. Viitattu 12.11.2011.
  8. Band-e-Amir: Afghanistan's first national park The Guardian. Viitattu 6.7.2019.
  9. Getting to Know Afghanistan's Huge New National Park National Geographic. 2014. Viitattu 7.7.2019.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.