Vaihtoehto Saksalle

Puolue julkaisi syyskuussa 2012 manifestin ”Vaalivaihtoehto 2013” europolitiikkaa vastaan. Moni huomattava taloustieteilijä, toimittaja ja yritysjohtaja otti kantaa manifestin puolesta.[10] Ryhmän mukaan euroalue ei sovellu valuutta-alueeksi vaan ajaa eteläisen Euroopan valtiot vararikkoon.[11] Bernd Lucken mukaan tärkeintä olisi saada eteläiset maat pois eurosta.[12] Perustavassa kokouksessa huhtikuussa 2013 puheenjohtajiksi valittiin maailmanpankin ekonomisti, Hampurin yliopiston taloustieteen professori Bernd Lucke,[13][12] yrittäjä Frauke Petry ja Frankfurter Allgemeine Zeitungin ex-päätoimittaja (1979–2000) Konrad Adam.[14][15]

Alussa puolue oli tunnettu porvarillisena talousliberaalina arvokonservatiivisena "professoripuolueena", joka[13] vastustaa euroa mutta ei EU:ta.[16][17][18] Sen mukaan euro on epäonnistunut, köyhdyttää kilpailukyvyttömiä maita ja tulevia sukupolvia.[11]

Stuttgartin yliopiston professori Lothar Maier vastusti "professoripuolue" termiä sanomalla, että puolueella on 20 000 jäsentä ja heistä professoreja on ehkä pari prosenttia.[13] Maier myös puolusti puolueen ei-aggressiivista toimintatapaa sillä, että kyse on vakavasta politiikasta. Puolue ei halua mobilisoida katuja eikä aiheuttaa väkivaltaa. Se on kuitenkin joutunut protestien kohteeksi, ja sen vaalijulisteita on revitty. Sen perustajan, professori Bernd Lucken kimppuun hyökättiin hänen ollessaan puhujalavalla.[13]

AfD ilmoitti vuonna 2013, ettei se ole nationalistinen eikä vastusta maahanmuuttoa, vaan kannattaa Kanadan tapaa suosia osaavien työntekijöiden maahantuloa.[19] Samaan aikaan AfD moitti Angela Merkelin päätöstä sulkea ydinvoimalat vuoteen 2020 mennessä.[20] Konrad Adamin mukaan puolueella ei vuonna 2013 ollut myöskään kantaa sukupuolineutraaliin avioliittolakiin.[21]

Syyskuun 2013 liittopäivävaaleissa AfD sai 4,7 prosenttia äänistä ja äänestäjiä sillä oli runsaat 2 miljoonaa. Se jäi näin hieman viiden prosentin äänikynnyksen alapuolelle. Puolueen perustajiin kuulunut Bernd Lucke erosi puolueesta heinäkuussa 2015, koska hänen euroskeptisenä perustamansa puolue oli muuttunut ulkomaalaisvastaiseksi ja venäjämieliseksi. Tämän jälkeen Lucke perusti uuden Liberal-Konservative Reformer -puolueen[22][23]

AfD:n kannatus liittopäivävaaleissa 2017.

Toukokuussa 2015 puolue jakautui Lucken eukroskeptikkoihin ja Frauke Patryn maahanmuuttovastaisiin. 4. kesäkuuta 2015 60 prosenttia puoluetta äänestäneistä valitsi puolueen johtoon Frauke Petryn, joka on taustaltaan kemisti ja liikenainen. Vaikka hän edusti puolueen professoreita, hänen kaudellaan puolueen maahanmuuttokriittisyys lisääntyi. Petry edusti puolueen silloista kansalliskonservatiivisiipeä[24]. Euroskeptinen Lucke joutui sivuraiteelle ja erosi. Jyrkän kansallismielinen, islaminvastainen, muukalaisvastainen, maahanmuuttokriittinen linja voimistui[25]. Petry lupasi myös vahvistaa puolueen siteitä Venäjään[26]. Pakolaisvyöry Lähi-idästä kasvatti puolueen kannatusta, koska Saksan liittokansleri Merkel piti syksyllä 2015 rajoja auki pakolaisille[27].

Helmikuussa 2016 puolue alkoi tehdä yhteistyötä Itävallan Vapauspuoleen FPÖ:n kanssa[28]. Vuonna 2016 AfD pärjäsi hyvin joissain Saksan osavaltioissa. Mutta toisaalta puolueen kannatus laski kesällä 2016 gallupeissa 7 %:iin. Franke Patry ja äärioikeistosiiven Björn Höcke kamppailivat puolueessa vallasta. Huhtikuussa 2017 Petry ilmoitti, ettei ole puolueen pääehdokas. Petry riiteli puolueen muiden johtajien kanssa.^lähde?

Monet syksyn 2017 vaalimainoksista olivat islamin vastaisia: "Islam ei sovi keittiöömme", "Burkia? Me käytämme bikineitä"[29][30].

Syyskuun 2017 liittopäivävaaleissa puolue sai 12,6 prosenttia[31] äänistä ja ensimmäiset edustajansa Saksan liittopäiville. Puolue keräsi koko Saksaa selkeästi paremman kannatuksen entisen Itä-Saksan alueella, missä se sai 21,9 prosenttia äänistä. Entisessä Länsi-Saksassa puolue keräsi vain 10,7 prosenttin kannatuksen. Puolueen kannatus kulkikin entisessä Länsi- ja Itä-Saksan rajassa hyvin selkeästi. Suurinta kannatus oli Saksin osavaltiossa sekä Thüringenin itäosissa ja Brandenburgin eteläosissa. Matalinta kannatus oli Hampurissa ja Schleswig-Holsteinin osavaltiossa, joissa AfD keräsi alle 10 prosenttia äänistä.[32]

Vuoden 2017 liittopäivävaaleissa AfD nousi ensimmäistä kertaa Saksan liittopäiville ja nousi maan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi[33]. Muut puolueet kieltäytyivät yhteistyöstä sen kanssa ja puolue jäi oppositioon[34]. Muut puolueet ovat kieltäytyneet yhteistyöstä AfD:n kanssa myös osavaltiotasolla. Esimerkiksi Brandenburgin ja Saksin osavaltiovaaleissa muut puolueet ovat kieltäytyneet yhteistyöstä AfD:n kanssa. [35]

Liittopäivävaalien jälkeen AfD:n toinen puheenjohtaja Frauke Petry ilmoitti, ettei lähde mukaan AfD:n parlamenttiryhmään vaikka aikookin toimia kansanedustajana. Taustalla epäillään olevan erimielisyyksiä Petryn ja toisen puheenjohtajan Jörg Meuthen edustamien linjojen välillä.[36]

Vuonna 2018 puolueen suosio kasvoi maahanmuuttokeskustelun seurauksena. Keskustelussa liittokansleri Angela Merkelin avoin maahanmuuttolinja ei mielipidemittausten perusteella miellyttänyt, ja Merkelin puolue Kristillisdemokraateista (CDU) siirtyikin kannattajia AfD:hen.[37] Syyskuussa 2018 puolue nousi kannatuskyselyn mukaan Saksan toiseksi suurimmaksi puolueeksi[38][39]. Marraskuussa 2019 puolue oli Saksan kolmanneksi suurin yhdessä Sosialidemokraattien (SPD) kanssa, kun 13 prosenttia vastaajista kertoi äänestävänsä sitä.[40]

AfD liittyi muiden Euroopan äärioikeistolaisina pidettyjen puolueiden kanssa, vuoden 2019 europarlamenttivaalien jälkeen perustettuun, uuteen Identiteetti ja demokratia -Euroopan parlamenttiryhmään.

Syyskuussa 2019 AfD vahvisti merkittävästi kannatustaan Saksissa ja Brandenburgissa [41]. Puolue nousi molemmissa osavaltioissa käydyissä vaaleissa toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja sai yli 20 prosenttia äänistä.[42][43] Syynä tähän oli hiilikaivosten sulkeminen ja Merkelin hallituksen maahanmuuttopolitiikka[44]. Puolue kasvatti kannatustaan myös lokakuussa käydyissä Thüringenin osavaltiovaaleissa, joissa se nousi myös toiseksi suuremmaksi yli 20 prosentin kannatuksella.[45]

Koronapandemian aikana puolueen kannatuksen nousu on taittunut, kun sillä ei ole ollut juuri sanottavaa koronakriisin aikana, ja sen kannatus on huhtikuussa 2021 runsaat kymmenen prosenttia, maan itäosissa tosin lähes 30 prosenttia. Syksyn 2021 vaaliteemaksi se on ottanut Saksan eron Euroopan unionista[46] ("Dexit").[3].