Aerobic

Aerobic on ryhmissä harjoitettavaa, monipuolista aerobista liikuntaa, johon sisältyy askelsarjoja, lihaskunto-osuus ja erilaisia kunto-osioita, jotka tehdään musiikin tahdissa ohjaajan ohjeiden mukaan. Aerobista harjoittelua hyvänä liikuntamuotona mainosti Yhdysvalloissa astronautteja valmentanut tohtori Kenneth H. Cooper kirjoissaan Aerobics ja The New Aerobics. Aerobisen tanssin loi amerikkalainen Jackie Sorensen. Laajempaa julkisuutta ja suosiota laji sai, kun Jane Fonda 1980-luvulla julkaisi ammattilaisten avustamana aiheesta kirjoja ja aerobic-videoita.[1] Suomessa lajin suosiota edisti Anne Sällylän ja Eeva Luukkosen Iltajumppa-ohjelma Yle TV2 -kanavalla.[2]

Aerobic keksittiin 1970-luvulla ja seuraavalla vuosikymmenellä siitä kehitettiin myös kilpaurheilulaji kilpa-aerobic.[3]

2000-luvulla aerobiciin on yhdistetty elementtejä myös muista liikuntamuodoista. Laji on kehittynyt monipuolisempaan ja turvallisempaan suuntaan ja myös ohjaajakoulutus on nostanut lajin tasoa^lähde?. Aerobic on saanut monia "alalajeja", kuten body aerobic, low impact, combat-tyyppisen tunnit ja erilaiset tanssilliset tunnit. Aerobic on kehittyessään hakenut vaikutteita myös joogasta, vesiurheilusta (hydrobic), tanssista (salsa, funk), nyrkkeilystä (boxaerobic) ja itämaisista kamppailulajeista. Apuvälineinä voidaan käyttää pientä step-penkkiä (step-aerobic), gymstick- voimistelukeppiä, bosu-puolipalloa tai isoa palloa (fitball).

Tyypillinen aerobic-tunti muodostuu neljästä osasta:

• Lämmittely (8–10 min)
• Pulssin nosto (20–30 min)
• Lihaskunto-osa (20 min), jossa voidaan käyttää painoja ja muita välineitä
• Venyttely (7–10 min)

Tuntikaavan painotukset vaihtelevat tunnin tavoitteesta, nimikkeestä ja kestosta riippuen.[4]

Ryhmäliikuntaohjaajia on koulutettu Suomessa ammattimaisesti vuodesta 1994.