Aelfgifu Northamptonilainen

Aelfgifu Northamptonilainen tai Aelgifu Northamptonilainen, myös Ælfgifu tai Elfgifu (noin 1000 – 1040) oli kuningas Knuut Suuren jalkavaimo. Aelfgifu oli Norjan kuninkaan Sven Aelgifunpojan ja Englannin kuninkaan Harald Jäniksenkäpälän äiti sekä toimi lyhyen aikaa Norjan hallitsijana.[1][2]

Aelfgifu Northamptonilainen oli ealdorman Ælfhelmin ja Wulfrunin tytär. Tanskan kuningas Knuut Suuri sieppasi nuoren Aelfgifun vuonna 1013 ja teki hänestä rakastajattarensa. Koska Knuutin ja Aelfgifun suhde ei ollut kristillisen kirkon hyväksymä avioliitto, meni Knuut naimisiin Emma Normandialaisen kanssa varmistaakseen vaatimuksensa Englannin kruunuun. Avioliiton ehtona oli, että heidän liitostaan syntyneet pojat olisivat Englannin kruununperimysjärjestyksessä ennen Aelfgifun poikia tai Emman Ethelredin kanssa saamia poikia.[1][3] Emma ei hyväksynyt Aelfgifun asemaa, mutta Aelfgifu näyttää kuitenkin toimineen epävirallisena vaimona ja kuningattarena hovin ulkopuolella.[3]

Knuut ilmeisesti luotti poliittisesti Aelfgifuun enemmän kuin Emmaan, sillä hän nimitti Aelfgifun Norjan sijaishallitsijaksi noin vuonna 1030. Tuolloin vielä alaikäisestä Knuutin ja Aelfgifun pojasta Svenistä tuli Norjan kuningas Olavi Pyhän kaaduttua Stiklestadin taistelussa. Aelfgifusta tuli poikansa holhooja, ja Knuut lähetti Aelfgifun ja Svenin valvomaan lakien noudattamista ja keräämään veroja Norjassa ja Tanskassa. Aelfgifu oli epäsuosittu ja ankara hallitsija. Hän määräsi ankaria lakeja ja kovia rangaistuksia lainrikkojille sekä niille, jotka vastustivat häntä tai Knuutia.[1]

Norjan ylimystö vihasi ulkomaista hallitsijaa. Syntyi kapina, jossa Olavi Pyhää palvottiin pyhimyksenä, mikä tuki hänen poikansa Maunu Hyvän vaatimusta kruunuun. Aelfgifu ja Sven ajettiin ensin pois Nidaroksesta vuonna 1033. Heidät syrjäytettiin lopullisesti vuonna 1035, kun Norjaan kantautui viesti Knuut Suuren kuolemasta. Samana vuonna Maunu saapui armeijansa kanssa. Aelfgifu ja Sven joutuivat lopulta pakenemaan Norjasta, ja Sven kuoli pian sen jälkeen Tanskassa. [1][3]

Englantiin palattuaan Aelfgifu tuki toista poikaansa Harald Jäniksenkäpälää tämän tavoitellessa Englannin kruunua.[1] Leskeksi jäänyt kuningatar Emma Normandialainen puolestaan pyrki tukemaan Knuutin kanssa saamansa pojan Knuut III Hardeknutin asemaa kruununperijänä. Knuut oli perinyt vallan Tanskassa ja oli myös oikeutettu Englannin kruunuun. Englannin valtakunta olikin jonkin aikaa jakautunut pohjoiseen osaan, jota hallitsivat Harald ja Aelfgifu, ja eteläiseen osaan, jota hallitsivat Emma ja jaarli Godwin. Knuut Hardeknut halusi kuitenkin taistella Maunu Hyvää vastaan, ja sen vuoksi Harald kruunattiin vuonna 1037 koko Englannin kuninkaaksi.[3]

Vuonna 1040 Harald Jäniksenkäpälä kuoli äkilliseen sairauteen. Knuut Hardeknut ja Emma Normandialainen palasivat sen jälkeen Englantiin ja Knuutista tuli Englannin kuningas. Todennäköisesti Aelfgifu oli tuolloin vielä elossa, mutta hänen myöhemmistä vaiheistaan ei ole tietoa.[3]