Aejmelaeus

Suvun kantaisä on suomalainen talonpoika Tuomas Juhonpoika, jonka tiedetään olleen vuonna 1540 Hiirin talon isäntä Äimälän kylässä Kokemäellä. Hänen syntymävuottaan ei tiedetä, mutta hänen tiedetään kuolleen 1571. Hänellä oli yksi poika Juho Tuomaanpoika (k. 1587), josta tuli 1571 Äimälän rusthollari. Hän toimi myös kihlakunnan lautamiehenä vaimonaan Kaarina. Juho Tuomaanpojan vanhin poika oli Martti (k. 1614), joka myös peri Äimälän isännyyden. Nimismiehenä Kokemäellä vuosina 1600–1614 toiminut Martti Juhonpoika kuoli kuitenkin lapsettomana. Näin ollen sukua jatkoi nuorin poika Jaakko Juhonpoika, joka otti käyttöönsä suvun alkuperäisen sukunimen Äimä. Äimälän omistaja Jaakko Juhonpoika Äimä jatkoi veljensä tointa nimismiehenä vuosina 1614–1625, kunnes kuoli 1627. Jaakko Äimällä oli puolisonsa Maalina Jaakontyttären kanssa poika Anders (Antti).

Anders (Antti) Jaakonpoika Äimästä alkoi tulevan Aejmelaeus-suvun yhteiskunnallinen nousu ja siitä seurannut suvun ruotsinkielistyminen. Tosin Aejmelaeukset ovat historiassa tunnettuja suomalaisuusharrastuksestaan ja Anders Äimäkin suomalaisti lakeja jo 1600-luvulla. Äimä toimi vuonna 1627 voutina Yli-Satakunnassa ja myöhemmin myös Ali-Satakunnassa. Vuonna 1633 hän toimi Suomen Suuriruhtinaanmaan sekä Viipurin läänin, Pohjanmaan ja Ahvenanmaan kamariviskaalina. Pietari Brahen kehotuksesta kuningatar Kristiina lahjoitti Äimälle useita tiloja. Suvussa kulkevan tarinan mukaan Äimä olisi aateloitu nimellä Liusenstjerna, mutta hän ei suostunut ottamaan tätä vastaan, koska halusi pysyä alkuperäisessä säädyssään ja asemassaan. Näin ollen Aejmelaeus-suvusta ei tullut koskaan aatelista. Kokemäen Näyhälän rusthollissa asunut suurtilallinen Äimä omisti kuollessaan 1662 Äimälän rusthollin, Kiettareen kylän, Vaaniin rusthollin Eurassa sekä niiden alaiset säteri- ja rälssitilat.

Äimällä oli 12 lasta ja kaksi puolisoa. Näistä lapsista 8 kuoli jo ennen vuotta 1686 mennessä. Jäljellä oli siis 4 poikaa ja kaksi tytär. Kaikilla lapsilla oli vielä sukunimenään Äimä, mutta etunimet olivat jo ruotsinkieliset. Anders Äimä koulutti kaikki neljä poikaansa (Gustaf, Hans, Hartuicius (Hartikka, Hartvig), Jacob), mutta näistä vain kahdella, Gustafilla ja Jacobilla oli kuollessaan jälkeläisiä. Nämä kaikki pojat alkoivat käyttää ylioppilasnimeään Aeimelaeus, joka on latinisaatio nimestä Äimälä. Hartikka sen sijaan muutti nimensä takaisin suomalaiseen kantamuotoon "Äimä" mentyään sotapalvelukseen noin vuonna 1660, vaikka olikin Akatemian kirjoissa Aeimelaeus-nimellä. Hän on suvun ensimmäinen henkilö, joka suomalaisti takaisin nimensä.

Gustafin jälkeläiset kuolivat vailla lapsia, joten suvun jatkuminen perustuu Jacob Andersson Aeimelaeuksen jälkeläisiin, jotka myös muunsivat sukunimen i-kirjaimen j-kirjaimeksi. Jakob Aeimelaeus toimi oikeuslaitoksen palvelijana ja tuomarina, kuten edeltäjänsäkin. Hänen poikansa Anders Jacobson Aejmelaeus (1677–1735) ja Nils Jacobson Aejmelaeus (1679–1750) aloittivat suvun pappisperinteen. Anders vihittiin papiksi 30. marraskuuta 1705 ja Nils 17. lokakuuta 1706. Anders Jacobsonin poika Anders Andersson Aejmelaeus toimi vielä tuomarina, mutta hänellä ei ollut miespuolisia jälkeläisiä.

Anders Jacobsonin tytär Klara Maria meni naimisiin Nils Rotkeruksen kanssa, mutta kun aviomies Nils surmasi julmasti juoppohulluuskohtauksessa ylioppilaspoikansa Nilsin viiltämällä tämän vatsan auki partaveitsellä, muutti tämän Rotkerus-haaran jälkeläiset nimensä äidin tyttönimen mukaisesti Aejmelaeukseksi. Tämän Rotkerus-suvun Aejmelaeus-haaran ainut miespuolinen jälkeläinen oli tuomari Josef Aejmelaeus, jolla ei ollut miespuolisia jälkeläisiä.

Nils Aejmelaeuksen (s. 1753) (Johan Aejmelaeuksen (s. 1718) poika) pojat kauppias Johan Aejmelaeus (s. 1785) ja Gustaf Aejmelaeus (s. 1792) muuttivat sukunimensä äänneasun mukaiseksi eli muotoon Emeleus. Johanilla ei ollut lapsia, joten sukunimi ei säilynyt häntä pidemmälle. Oulun kämnerioikeuden puheenjohtajalla Gustafilla taas oli kaksi poikaa: Munsalan kirkkoherra Nils Gustaf Emeleus ja piirilääkäri Frans Emil Emeléus, mutta heillä ei ollut jälkeläisiä, joten Emeleus-haara sammui. Tosin jo aiemmin Emeleus-nimen oli omaksunut nimismies Natanael Aejmelaeus (s. 1769), mutta hänelläkään ei ollut jälkeläisiä.

Muitakin Aejmelaeus-nimen muunnoksia on ollut suvussa. Nils Jacobson Aejmelaeuksen pojan Nils Aejmelaeuksen poika vänrikki Karl Fredrik Aejmelaeus (s. 9.9.1767, Saloinen – k. 2.4. 1826, Tukholman suomalainen seurakunta) muutti nimensä muotoon Emelée, mutta hän kuoli naimattomana ja ilman jälkeläisiä. Hänen veljensä varamaamittari Samuel Reinhold Aejmelaeus (s. 13.12.1764, Saloinen – k. 3.12. 1808, Lohtaja) muutti nimensä muotoon Aejmelé 1785, mutta hänelläkään ei ollut lapsia.

• Veli-Matti Autio: / Aejmelaeus (1500–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 14.6.2002. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Koskinen, Ulla & Nissilä, Virpi: Kokemäen Äimälän rusthollin kaupat 1686–1727 : lisätietoja Äimälän, Moliisin, Penselstiernan ja Gjösin suvuista. Genos, 2009, 80. vsk, nro 3, s. 84–100, 119.

• Sukuseurat laihonen (Sukuyhdistys Äimä - Aejmelaeus - Emeleus släktförening r.y.)