Adygen kieli

Venäjällä adygea puhutaan Adygeassa ja sitä ympäröivässä Krasnodarin aluepiirissä. Suurin osa adygeista karkotettiin Kaukasian sodan seurauksena 1860-luvulla silloiselle Turkin alueelle. Nykyään heidän jälkeläisiään asuu muun muassa Turkissa, Jordaniassa, Syyriassa, Israelissa ja Yhdysvalloissa.[4]

Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan Venäjällä oli 119 500 adygen puhujaa. Heistä 95 000 asui Adygean tasavallassa ja 18 300 Krasnodarin aluepiirissä.[5] Venäjän adygeista 95,2 % piti äidinkielenään adygea ja 4,6 % venäjää. Toisena kielenään venäjää puhui 82,1 % kansasta.[6]

Venäjän vuoden 2002 väestölaskennassa rekisteröitiin 129 400 adygen puhujaa,[7] joista 108 000 asui Adygean tasavallassa.[8] Kansallisuudeltaan adygeista 95,8 % osaa venäjää.[9] Kotitasavallassaan asuvista adygeista 97,1 % puhuu adygen kieltä. Tasavallan koko väestöstä adygea osaa 24,2 %.[8][10]

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 117 500 adygen puhujaa.[11]

Venäjän ulkopuolella asuvien adygejen määrästä ei ole luotettavia tietoja.[12]

Adyge kuuluu luoteiskaukasialaisten eli abhaasilais-adygelaisten kielten adygelaiseen ryhmään. Sen hyvin läheinen sukukieli on kabardi.[13] Läntinen adygen ja itäinen kabardin murreryhmä ovat syntyneet 1200–1300-luvulla, jolloin kabardien esi-isät muuttivat itään nykyisen Kabardian alueelle.[14]

Kieli jakautuu neljään murteeseen. Adygeassa puhuttuja murteita ovat temirgoi ja bžedug. Abadzehin murretta puhutaan lähinnä Turkissa ja Lähi-idässä. Venäjällä sen puhujia on vain yhdessä kylässä. Šapsugin murretta puhuvat Sotšin lähistöllä asuvat šapsugit, mutta heistäkin suurin osa asuu muissa maissa.[15]

Adygen kielessä, kuten muissakin luoteiskaukasialaisissa kielissä, on suuri määrä konsonantteja, mutta vain muutamia vokaalifoneemeja. Kirjakielessä konsonantteja on 54 ja vokaaleja kolme. Bžedugin ja šapsugin murteissa konsonantteja on enemmän.[16]

1800-luvulla adygea varten luotiin useita arabialaisia, kyrillisiä ja latinalaisia kirjaimistoja.[17] Varsinainen kirjakieli syntyi vuonna 1918 arabialaisen kirjaimiston pohjalle. Vuonna 1927 siirryttiin latinalaiseen ja vuonna 1938 kyrilliseen aakkostoon.[16] Venäjästä poikkeavia äänteitä merkitään muiden kaukasialaisten kielten tavoin lisämerkillä Ӏ (palotška) sekä erilaisten kirjainyhdistelmien avulla. Kirjakieli perustuu temirgoin murteeseen sekä eri murteita yhdistävään suullisen kansanperinteen kieleen.[18]

Adygen kirjaimisto

Vuonna 1995 hyväksytyn Adygean kielilain mukaan adygella on tasavallassa virallisen kielen asema venäjän kielen rinnalla. Sillä julkaistaan lähinnä oppikirjoja, kansanperinnekokoelmia ja kaunokirjallisuutta.[19] Vuonna 2008 adygeksi ilmestyi 54 kirjanimekettä yhteensä 53 800 kappaleen painoksena.[20]

Kouluissa adygea käytetään opetusvälineenä tai opetetaan aineena. Adygeassa ilmestyy adygenkielinen sanomalehti Adyge mak, kirjallisuuslehti ja lastenlehti. Adygenkielistä aineistoa julkaistaan myös pääosin venäjänkielisissä lehdissä. Kieltä käytetään radiossa, televisiossa ja teatterissa.[21]

Adygen asema Venäjällä asuvan kieliyhteisön viestintävälineenä on vahva ja kirjakielen käyttöala melko laaja. Äidinkieltä arvostetaan ja kansallinen itsetunto on vankka. Nykyisellään kieltä pidetään varsin elinvoimaisena.[22]

• Adygea
• Adygelaiset kansat
• Adyget
• Šapsugit

• Adyge mak -lehden sivusto (adygeksi)
• Ethnologue: Adyghe (englanniksi)