Adrian Boult

Boult opiskeli Lontoon Westminster Schoolissa ja Christ Churchissa, Oxfordissa. Hän sai opetusta Hugh Allenilta, työskenteli Arthur Nikischin kanssa käydessään Leipzigin konservatoriossa 1912–1913 ja opiskeli lisäksi Max Regerin johdolla.[1]

Boult teki ensiesiintymisensä Queen's Hallissa Lontoon sinfoniaorkesterin kanssa vuonna 1918. Hän tuki brittiläistä musiikkia ottamalla ohjelmistoonsa muun muassa Vaughan Williamsin tuolloin tuntemattoman A London Symphony -teoksen. Tämän sinfonian esitys johti Holstilta saatuun kutsuun kantaesittää Planeetat yksityiskonsertissa Queen's Hallissa. Boult liittyi Royal College of Musicin henkilökuntaan vuonna 1919. Hän toimi Sergei Djagilevin Ballets russes’n pääkapellimestarina sen ollessa Lontoossa 1919. Hän työskenteli myös Covent Gardenissa ja otti vuonna 1924 vastaan Birminghamin kaupungin sinfoniaorkesterin johtotehtävät.[1]

Vuonna 1930 Boult kutsuttiin organisoimaan ja johtamaan BBC:n sinfoniaorkesteria. Hän vei sen useille kansainvälisille kiertueille ja aloitti sen pitkän levytysuran. Hän siirtyi orkesterin kanssa toisen maailmansodan aikana Bristoliin ja sieltä Bedfordiin. Vuonna 1950 BBC:n sinfoniaorkesterin johtoon siirtyi Malcolm Sargent, ja Boult pääsi johtamaan Lontoon filharmonikkoja. Hän vei orkesterin poliittisesti merkittävälle kiertueelle Neuvostoliittoon 1956. Hän jätti Lontoon filharmonikot vuonna 1957, liittyi vuodeksi takaisin Birminghamin kaupungin sinfoniaorkesteriin ja toimi vuosina 1962–1966 jälleen Royal Collegessa opettamassa uutta kapellimestarisukupolvea.[1]

Boult johti myös muun muassa Proms-festivaalilla.[2] Hän lopetti orkesterinjohdon kokonaan 1979 esiinnyttyään tätä ennen vuosien ajan satunnaisesti.[1]

Boultin mielestä kapellimestarin piti esittää musiikki kuuntelevalle yleisölle ottamatta huomioon omia henkilökohtaisia mieltymyksiään. Hän piti itseään musiikillisena ”puristina” ja uskoi, että kaikki, mitä onnistunut esitys vaatii, on merkitty nuotteihin. Jotkut kriitikot valittivatkin, että Boultilta puuttuu värikkyyttä. Boult julkaisi omaelämäkertateoksen My Own Trumpet vuonna 1973. Hänet lyötiin ritariksi 1937, ja hän pääsi Kunniaritarien ritarikuntaan 1969. Hänen levytystensä joukkoon kuuluu Vaughan Williamsin ja Elgarin sinfonioita, Holstin Planeetat sekä Wagnerin ja Brahmsin teoksia. Levytetty on myös hänen BBC:n sinfoniaorkesterin ja Kathleen Ferrierin kanssa 1947 esittämänsä Mahlerin kolmas sinfonia, teoksen ensimmäinen Englannissa pidetty esitys.[1]