Adoptianismi
Adoptianismi (joskus myös adoptionismi) on kristologinen käsitys, että Kristus jumalallisen luontonsa puolesta on Jumalan poika sanan varsinaisessa mielessä, mutta ihmisenä Jumalan "ottopoika".[1]
Adoptianismin esittivät 700-luvun lopulla Toledon arkkipiispa Elipandus ja Urgellin piispa Felix Urgellilainen. Useat teologit Kaarle Suuren valtakunnassa, muun muassa Alkuin, vastustivat adoptianismia pitäen sitä Kristuksen jumaluuden kieltämisenä, ja se hylättiin ensin frankkilaisten konsiilissa (792) ja sitten Frankfurtin (794) ja Rooman (799) konsiilissa.[1]
Adoptianismia on esiintynyt joissakin nestoriolaisissa liikkeissä sekä Espanjan alueella. Erityisen tyypillinen adoptianismi oli varhaisessa läntisessä teologiassa.lähde?
Lähteet
- Eskola, Timo: Adoptianismi – selvä oppi vai harvojen harha? 26.3.2014. Suomen Teologinen Instituutti. Viitattu 4.7.2015.
Viitteet
Aiheesta muualla
- Eskola, Timo: Kuka on harhaoppinen Suomen teologinen instituutti. Viitattu 4.7.2015.
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.