Adonis

Adonis (m.kreik. Ἄδωνις) oli kreikkalaisessa mytologiassa luonnon vuosittaista elpymistä ja lakastumista kuvaava haltia, joka tavallisesti ajateltiin ihanaksi, Afroditen hehkuvasti rakastamaksi, aikaisin kuolleeksi nuorukaiseksi.[1]

Adoniksen kuolema, Luca Giordanon freskomaalaus 1680-luvulta.

Adonis oli intohimoinen metsästäjä, mikä koitui hänen kohtalokseen, sillä hän haavoitti villisikaa, joka myöhemmin puri hänet kuoliaaksi. Villisika oli Ares-jumala eläimeksi muuttuneena. Kuvaannollisesti ”adonis” tarkoittaa kaunista nuorukaista, naisten hurmaajaa.[1]

Adonis-hahmo on kotoisin Syyrian–Foinikian alueelta, jossa oli uskomuksia kuolevista ja ylösnousevista jumalista ja vuosittain uudistuvan kasvun demonista. Nimi Adon tarkoitti herraa.[1]

Jumaltaruston mukaan Adonis syntyi Kinyraan (Adoniksen isä) ja Myrrhan (Kinyraan tytär) insestisestä liitosta. Kinyraan äiti oli Pafos, Pygmalionin ja norsunluupatsaasta eläväksi puolisoksi muuntuneen patsaspuolison tytär.

Adonis on alkujaan itämainen jumala, joka symboloi auringon hehkun vaikutusta kasvillisuuteen ja nopeaa lakastumista (sumerilaisten Dumuz, arameassa Tammuz)[1]. Adoniksen kunniaksi kreikkalaiset viettivät keskikesällä surujuhlaa.