Adolf Taimi

Adolf Pietarinpoika Taimi (vuoteen 1908 Vasten; 3. lokakuuta 1881 Pietari – 1955 Neuvostoliitto)[1] oli pietarinsuomalainen bolševikki ja kansanvaltuuskunnan jäsen Suomen sisällissodan aikana. Sodan jälkeen Taimi pakeni Neuvosto-Venäjälle, jossa hän oli perustamassa Suomen kommunistista puoluetta (SKP). Taimi oli ammatiltaan piirrottaja. Aleksanteri Vasten oli Taimin veli.

Adolf Taimi

1881–1918

Adolf Taimi vietti lapsuutensa Venäjällä Pietarissa. Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen (VSdTP) vuonna 1902. Puolueensa bolševikki-ryhmittymään kuulunut Taimi pidätettiin ensi kerran 1906, jolloin hänet karkotettiin Nikolskin kaupunkiin. Taimi kuitenkin pakeni seuraavana vuonna takaisin Pietariin. Siellä hän tapasi puoluekontaktinsa Nadežda Krupskajan, joka päätti lähettää suomenkielentaitoisen Taimin Helsinkiin. Taimi osallistui Helsingissä bolševikkien paikallisen sotilaskomitean toimintaan työskennellessään Venäjän armeijan käyttämällä telakalla. Taimilla oli yhteyksiä myös suomalaisten sosiaalidemokraattien radikaaleihin piireihin.[2]

Vuonna 1912 Taimi pidätettiin jälleen ja hänet karkotettiin neljäksi vuodeksi Siperiaan. Karkotusaikanaan Taimi muun muassa opiskeli marxilaista kirjallisuutta. Helmikuun vallankumouksen jälkeen Taimi palasi Pietariin, josta bolševikit lähettivät hänet Helsinkiin huhtikuussa 1917. Suomessa Taimin tehtävänä oli pitää yllä yhteyksiä venäläisten bolševikkisotilaiden ja suomalaisten sosiaalidemokraattien välillä. Taimi osallistui Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) edustajakokouksiin kesäkuussa ja marraskuussa. Puheissaan Taimi yllytti suomalaisia vallankumoukselliseen toimintaan. Joulukuussa hän kehotti työväenkaarteja toimimaan tarvittaessa itsenäisesti. Tammikuussa Taimi valittiin SDP:n puoluetoimikuntaan "lisäjäsenenä". Hän toimi koko ajan läheisessä yhteistyössä bolševikkijohtoisen Helsingin neuvoston kanssa.[2]

Sisällissodan aikana Taimi toimi sisäasiain kansanvaltuutettuna, jonka toimialaan kuuluivat yhteydet punakaarteihin. Kun punakaartien ylipäällikkö Eero Haapalainen syrjäytettiin liiallisen juopottelun seurauksena, tilalle asetettiin 20. maaliskuuta johtokolmikko, johon kuuluivat Taimin lisäksi Eino Rahja ja Evert Eloranta.[2] Sodankäynnin osoittauduttua tappiolliseksi Taimi pakeni muiden tavoin Venäjälle, jossa hän oli mukana perustamassa SKP:ta 1918.

1918–1955

Taimi valittiin SKP:n keskuskomiteaan 1921[3] ja poliittiseen toimikuntaan 1925. Vuonna 1923 Taimi liittoutui Otto Wille Kuusisen ja Kullervo Mannerin kanssa Eino Rahjaa vastaan syyttäen tätä kykenemättömyydestä puoluetyöhön. Asia päätyi Venäjän kommunistisen puolueen (bolševikit) (VKP[b]) politbyroon pöydälle ja se julisti päätöksessään Taimin ja Rahjan SKP:n "jääräpäisimmiksi ryhmäkuntalaisiksi".[4]

Taimi työskenteli SKP:n maanalaisessa järjestöissä Suomessa vuosina 1922–1923 ja 1927–1928. Taimi oli mukana myös Kominternin toiminnassa. Jäätyään kiinni Suomessa vuonna 1928 Taimi sai pitkän tuomion. Hän vapautui vasta talvisodan jälkeen, yhdessä Toivo Antikaisen kanssa, Neuvostoliiton vaadittua miesten luovuttamista. Taimi siirtyi tehtäviin Neuvosto-Karjalaan.[5] Taimi ajautui vankila-aikanaan riitoihin muiden suomalaiskommunistien kanssa eikä hän noussut enää SKP:n johtotehtäviin. Taimi julkaisi muistelmat Sivuja eletystä (Petroskoi 1954).[2]

Lähteet
  1. Kirsi Keravuori: / Taimi, Adolf (1881 - 1955) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 20.4.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. Jukka Paastela: Finnish Communism under Soviet Totalitarianism (Kikimora 2003), s. 115–117.
  3. Tauno Saarela: Suomalaisen kommunismin synty 1918–1923 (KSL 1996), s. 500.
  4. Jukka Paastela: Finnish Communism under Soviet Totalitarianism (Kikimora 2003), s. 225–227, 250.
  5. Natalia Lebedeva, Kimmo Rentola & Tauno Saarela (toim.): "Kallis toveri Stalin" Komintern ja Suomi (Edita 2002), s. 511.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.