Adolf Leander

Adolf Fredrik Leander (7. joulukuuta 1833 Heinola – 13. heinäkuuta 1899 Helsinki)[1] oli suomalainen sotilaskapellimestari, soittaja ja säveltäjä, jota on kutsuttu ”suomalaisen torvimusiikin isäksi”.[2] Hän teki noin 600 sävellystä ja sovitusta torvimusiikista ja nautti eläessään kansainvälistä arvostusta.[3]

Adolf Leander

Leanderin vanhemmat olivat laulunopettaja ja kaartinsoittokunnan soittaja Adolf Wilhelm Leander ja Anna Lovisa von Bock. Hän opiskeli musiikkia Carl Waseniuksen ja konserttimestari Arnoldin johdolla ja tuli Kaartin soittokunnan soittajaksi vain 14-vuotiaana.[2] Hän oli mukana Fredrik Paciuksen oopperan Kaarle-kuninkaan metsästys ensisesityksestä vuonna 1852 vastanneessa orkesterissa. Hänet ylennettiin vuonna 1856 Kaartin soittokunnan vääpeliksi ja vuonna 1874 hänestä tuli soittokunnan kapellimestari saksalaisen Ernst Wilhelm Floesselin tilalle. Leander oli Kaartin soittokunnan ensimmäinen suomalaissyntyinen kapellimestari ja hän toimi tehtävässä kuolemaansa asti.[3]

Leander piti yllä hyviä suhteita Venäjän keisarillisen kaartin ylikapellimestariin Wilhelm Wurmiin ja keisari Aleksanteri III:een.[3] Leander ja hänen soittokuntansa osallistuivat Suomen kaartin mukana myös vuosien 1877–1878 Turkin sotaan.[4] Leander toimi vuodet 1881–1888 myös Uudenmaan Pataljoonan kapellimestarina. Vuodesta 1882 lähtien hän oli lisäksi Helsingin musiikkiopiston soitinnuksen ja käyrätorven opettaja.[2] Leander koulutti kokonaisen sukupolven suomalaisia sotilaskapellimestareita. Hän soitti itse käyrätorven ohella viulua ja baritonitorvea.[3]

Leander kehitti erityisesti torviseitsikon kokoonpanoa ja ohjelmistoa. Sen sijaan, että olisi käytetty vain trumpettia ja pasuunaa, kokoonpanoissa suosittiin muita vaskipuhaltimia es-viritteisestä kornetista aina tuubaan saakka. Leander jätti jälkensä torvimusiikin historiaan myös julkaisemalla torvisoiton oppikirjan Skola för hornmusik sekä sovittamalla satoja teoksia vaskipuhallinkokoonpanoille.[5] Hänen laatimaansa oppikirjaa käytettiin myös Ruotsin ja Ranskan sotilasmusiikkikouluissa. Leander sävelsi itse muun muassa lukuisia marsseja, poloneeseja ja polkkia sekä teki noin kuusisataa sovitusta puhallin- ja jousiorkesterille.[2] Hänen vaskiseitsikko-ohjelmistonsa vaikutti merkittävästi amatöörien musiikinharrastukseen. Hänen musiikkinsa innoitti useita työpaikkoja ja tehtaita perustamaan omat septettinsä. Torvimusiikin arvostus kasvoi ja ihmisiä rohkaistiin harrastamaan sitä yleisen valistuksen nimissä.[5]

Leanderin puoliso vuodesta 1875 oli Mathilda Emilie Fagerlund (k. 1901). Heidän tyttärensä Adée Flodin ja pojantyttärensä laulaja Saga Leander-Korhonen olivat aikoinaan tunnettuja musiikkihenkilöitä. Adée Flodinin puoliso oli säveltäjä ja musiikkikirjailija Karl Flodin.[2]