Adolf Holmberg

Holmberg kävi kansakoulun ja Turun kauppakoulun vuosina 1912–1914 sekä Reserviupseerikoulun vuonna 1926.[1][2]

Holmberg toimi konttoristina Keskinäisen vakuutusyhtiö Sammon pääkonttorissa Turussa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 3. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hän suoritti Libaussa vuonna 1917 järjestetyn tiedonantokurssin.[1][2]

Katso myös: Suomen sisällissota

Holmberg saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan ensin ase- ja varusvaraston hoitajaksi 1. Jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, komppaniassa hän toimi myöhemmin joukkueenjohtajana ja viimein 24. huhtikuuta 1918 alkaen komppanian vääpelinä. Holmberg otti osaa sisällissodan taisteluihin Lempäälässä ja Kämärän asemalla sekä Viipurissa.[1][2]

Holmberg määrättiin sisällissodan jälkeen armeijan uudelleenjärjestelyn yhteydessä Kaartin jääkäripataljoonaan, missä hän toimi konekiväärikomppanian vääpelinä, josta hänet siirrettiin 15. joulukuuta 1918 joukkueenjohtajaksi Itämeren jalkaväkirykmentti n:o 1:n (myöhemmältä nimeltään Porin rykmentti) 1. komppaniaan. Armeijasta hän erosi 1. huhtikuuta 1919 ja siirtyi Rajamaan suojeluskuntain vartiopataljoonan palvelukseen 1. toukokuuta 1919. Vartiopataljoonassa hänet sijoitettiin Raudussa olevan 2. komppanian päälliköksi, missä tehtävässä oli kunnes pataljoonan lakkautettiin ja hänet siirrettiin paikallispäälliköksi Raudun suojeluskuntaan 15. kesäkuuta 1919. Suojeluskuntajärjestöstä hän erosi 1. kesäkuuta 1920 ja siirtyi takaisin armeijan palvelukseen ja hänet sijoitettiin varikkokomppanian vääpeliksi Rannikkotykistörykmentti 1:een.[1][2]

Armeijasta hän erosi toistamiseen 1. heinäkuuta 1922 ja siirtyi maanviljelijäksi Rautuun ja toimi viljelijän vuoteen 1925 saakka, jolloin astui jälleen armeijan palvelukseen 1. lokakuuta 1925 ja tällä kertaa hänet sijoitettiin koulutusaliupseeriksi Autopataljoonaan. Autopataljoonasta hän erosi 28. helmikuuta 1926 ja astui 1. huhtikuuta 1926 palvelukseen Helsingin komennuskomppaniaan, missä hänet määrättiin aluksi tykistön tarkastajan toimistoon laskijaksi ja 1. kesäkuuta 1927 alkaen hänet siirrettiin komennuskomppanian vääpeliksi ja 12. maaliskuuta 1930 alkaen Yleisesikunnan koulutustoimiston (myöhemmin puolustusministeriön koulutusosasto) vääpeliksi missä tehtävässä olikin aina vuoteen 1932 saakka, jolloin hänet siirrettiin Helsingin komennuskomppaniaan, ja komppaniassa hän toimi aliupseerikerhon sihteerinä vuosina 1932–1933. Lisäksi hän toimi vuodesta 1937 alkaen Jääkäriliiton Helsingin alaosaston johtokunnan jäsenenä. Ampumaurheilussa Holmberg oli mestariluokan ampuja kaksintaisteluammunnassa.[1][2]

Holmberg osallistui talvi- ja jatkosotaan toimistoupseerina puolustusministeriön keskuskirjaamossa ja ollen vuodesta kirjaamon vanhimpana. Sotien jälkeen hän jatkoi samassa tehtävässä palkkiotoimena Puolustusvoiman pääesikunnassa keskuskirjaamon ylitarkastajana aina vuoteen 1951 saakka. Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaahan.[2]

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet

1. Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
2. Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Aliupseeri 11. helmikuuta 1918 Varavääpeli 1. toukokuuta 1918 Vääpeli 1. kesäkuuta 1918 Reservin luutnantti 1939 Kapteeni 1943		Vapaudenristi 3. lk. Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera (1918 ja 1940) Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. lk. mitali Jääkärimerkki Saksan Kotkan ritarikunnan 3. lk. kunniamerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi