Arvid Adolf Etholén

Etholénin vanhemmat olivat raatimies Karl Gustaf Etholén ja Katarina Fredrika Neukirch ja puoliso vuodesta 1839 Margaretha Hedvig Johanna Sundvall. Etholénin veljiä olivat valtioneuvos Mauritz Etholén, kenraalimajuri Gabriel Etholén ja kauppaneuvos Justus Etholén.[1]

Etholén valmistui keisarillisesta laivastoakatemiasta 1817. Hän siirtyi pian venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian palvelukseen ja teki mittavan elämäntyön Venäjän amerikkalaisissa siirtokunnissa ja Tyynellämerellä, jossa hän vietti kolme pitkää jaksoa, 1818–1824, 1826–1837 sekä 1840–1845. Ensimmäisillä komennuksillaan hän toimi aluksen päällikkönä komppanian lukuisilla huolto-, hallinto- ja tutkimuspurjehduksilla pohjoisella Tyynellämerellä ja myös Havaijilla (”Sandwich-saarilla”) ja etelämpänä Chileen saakka. Hän osallistui muun muassa Alaskan rannikkoa kartoittaneisiin retkikuntiin 1822–1823 ja toimi Alaskan kuvernöörin apulaisena ja varamiehenä 1832–1837.

Vuonna 1838 Pietarissa Etholén nimitettiin kauppakomppanian korkeimmaksi hallintovirkamieheksi, Venäjän Amerikan kuvernööriksi. Hän matkusti Etelä-Amerikan ympäri takaisin siirtokuntien pääkaupunkiin Alaskan Novoarkangelskiin (nykyisin Sitka) mukanaan seurue, johon kuului useita muita suomalaisia, muun muassa Etholénin tuore puoliso, luterilaisen seurakunnan papiksi värvätty Uno Cygnaeus, luonnontieteilijä Reinhold Ferdinand Sahlberg, joka toimi jonkin aikaa siirtokunnan lääkärinä, sekä Etholénin adjutanttina työskennellyt Johan Bartram.

Etholenin kuvernöörikausi Alaskassa 1840–1845 oli vielä venäläisen toiminnan laajenemisen aikaa. Uusia tukikohtia perustettiin ja Novoarkangelskiin rakennettiin julkisia rakennuksia, muun muassa protestanttinen kirkko. Etholén kävi aluekauppaa sekä brittiläisen Hudson Bay Companyn että yhdysvaltalaisten kanssa, joille hän myi venäläisten eteläisimmän tukikohdan Fort Rossin Kaliforniassa. Alkuasukkaisiin luotiin suhteita ja heidän elintapojaan muovattiin kulttuuri-imperialismin hengessä. Kauppakomppanian alkuperäinen toimiala, turkiskauppa, oli kuitenkin jo kuihtumassa riistakantojen romahdettua.

Kuvernöörikauden jälkeen Etholén toimi Pietarissa kauppakomppanian johtokunnassa 1846–1859. Matkoillaan Etholén kokosi merkittäviä kansatieteellisiä kokoelmia Alaskasta, Aleuteilta ja Tyynenmeren saarilta. Ensimmäinen Turun akatemialle lahjoitettu kokoelma tuhoutui kuitenkin jo Turun palossa 1827. Palattuaan lopullisesti Eurooppaan Etholén lahjoitti toisen kokoelman Helsingin yliopistoon. Tämä kansainvälisesti merkittävä, Etholénin etnografisena Alaska-kokoelmana tunnettu esineistö kuuluu nykyisin Kansallismuseolle ja osia siitä on näytteillä Kulttuurien museossa Helsingissä.[2] Etholén lahjoitti myös Elimäen seurakunnalle kirjakokoelman, jonka pohjalta aloitettiin kirjastotoiminta Elimäellä vuonna 1859.[3]

Etholén oli Suomeen palattuaan myös valtiopäivämies, hän edusti sukuaan valtiopäivillä 1863–1864, 1867 ja 1872.[4]

Erotessaan laivastosta Etholén ylennettiin kontra-amiraaliksi 1847. Suku aateloitiin Suomessa 1856.[2] Alaskassa Alexandersaaristossa sijaitseva Etolin Island -saari on nimetty Etholénin mukaan, niin myös Etolin Strait -salmi, Cape Etolin -niemi sekä Etolin Bay -lahti Nunivak-saarella Yukonjoen suiston edustalla, Etolin Point -niemi Bristolinlahden pohjoisrannalla sekä Etolin street -katu Sitkan kaupungissa.[5] Venäjällä Kuriilien Urup-saarella on Etolinille nimetty niemi.

Kansallisbibliografian mukaan Etholén yleni arvoltaan vara-amiraaliksi.