Riippuvuus

Moniin lääkkeisiin ja päihteisiin (päihderiippuvuus) voi muodostua fyysinen ja psyykkinen riippuvuus. Riippuvuutta aiheuttaneen aineen säännöllisen käytön lopettamisesta voi seurata fyysisiä ja/tai psyykkisiä vieroitusoireita. Riippuvuuteen liittyy myös elimistön kyky kehittää sietokyky eli toleranssi riippuvuutta aiheuttavaan aineeseen, jolloin tarvitaan jatkuvasti suurempia annoksia saman vaikutuksen saamiseksi.

Lääkeriippuvuus havaitaan yleensä vasta siinä vaiheessa, kun potilas lopettaa riippuvuuden aiheuttaneen lääkevalmisteen käytön tai yrittää vähentää annostusta esimerkiksi lääkkeen aiheuttamien haittavaikutusten vähentämiseksi. Esimerkiksi unettomuuden, kivun ja epilepsian hoitoon käytettyjen keskushermoston toimintaa lamaavien bentsodiatsepiinien tai masennuslääkkeiden lopettamisesta voi seurata voimakkaita ja pitkäkestoisia vieroitusoireita.

Fysiologinen riippuvuus on tyypillistä monille lääkkeille ja päihteille. Siinä käyttäjän elimistö on tottunut aineeseen, jolloin käytön lopettaminen ja aineen katoaminen elimistöstä saattaa aiheuttaa erilaisia fyysisiä vieroitusoireita kuten väsymystä, pahoinvointia, vapinaa tai joidenkin aineiden kohdalla jopa aistiharhoja. Fysiologisen vieroitusoireen voimakkuuteen vaikuttaa yleensä paitsi käytetyn aineen määrä, myös aika jonka käyttö on kestänyt ja poistumisen nopeus. Fysiologinen riippuvuus voi syntyä vain erilaisiin aineisiin jota henkilö nauttii tai käyttää. Tyypillisiä voimakkaita fysiologisen riippuvuuden aiheuttavia aineita ovat jotkin päihdeaineet sekä keskushermoston toimintaa lamaavat lääkeaineet kuten bentsodiatsepiinien ryhmään kuuluvat kemialliset yhdisteet.

Psyykkinen riippuvuus on henkilön johonkin asiaan liittyvä tottumus, josta on hankala päästä eroon. Esimerkiksi internetiä pitkään ja runsaasti käyttäneelle saattaa käytön lopettaminen tai rajoittaminen olla vaikeaa, jolloin voidaan puhua psyykkisestä riippuvuudesta, Internet-addiktiosta. Toinen esimerkki on peliriippuvuus. Psyykkiseen riippuvuuteen ei liity varsinaisesti fyysisiä vieroitusoireita, joskin jotkut kokevat voimakkaan henkisen riippuvuuden myös fyysisenä (psykosomaattiset oireet).

Usein riippuvuudessa saattaa olla myös yhtäaikaisesti kyse sekä fysiologisesta että psyykkisestä riippuvuudesta. Esimerkiksi alkoholista fysiologisesti riippuvainen henkilö on usein myös psyykkisessä riippuvuudessa aineeseen. Tämä johtuu usein aineen käytön tuoman psyykkisen tilan kaipuuseen. Muita riippuvuuksia on 1970-luvulta alkaen katsottu olevan seksiriippuvuus, peliriippuvuus, nk. työnarkomania, ongelmallinen syöminen (ml. anoreksia, bulimia). Niin kutsuttu läheisriippuvuus, eli ihmisen suhde itseen ja muihin ihmisiin, on laaja-alaisempi ja voi liittyä kaikkiin muihin riippuvuuksiin. Psyykkinen riippuvuus on usein vaikeampi voittaa lopullisesti, ja psyyke saattaa vetää jo fysiologisesta riippuvuudesta eroon päässeen henkilön takaisin käyttäjäksi. Tällöin riippuvuudesta eroon pääseminen on usein tavallistakin vaikeampaa.

Sosiaalinen riippuvuus on ryhmän luoman paineen alla muodostuva riippuvuus, esimerkiksi tupakanpolton aloittaminen kaveriporukan mukana. Tässä ollaan siis sosiaalisesti riippuvaisia ryhmästä. Sosiaaliseen riippuvuuteen voidaan myös rinnastaa tiukan uskonnollisen ryhmän sisäisen kurin ylläpitämää sosiaalista riippuvuutta, josta on vaikea irrottautua.

Riippuvuuksista, etenkin erilaisista päihderiippuvuuksista, kärsiville tarjotaan usein erilaisia katkaisu- tai vieroitushoitoja joissa riippuvaista yritetään auttaa pääsemään eroon elämäänsä haittaavasta riippuvuudesta. 12 askeleen ohjelmat ovat itsehoidossa merkittävä hoitotapa. Myös lääkehoitoa on kokeiltu kaikkiin riippuvuuksiin ja joidenkin tapausten kohdalla lääkitys on ollut avainasemassa kohti raitistumista. 12 askelta noudattavien addiktien raitistumisprosentti ei kuitenkaan ole sen suurempi kuin raittiutta ilman 12 askelta yrittäneillä. 12 askeleen ohjelman toimivuus joidenkin yksilöiden kohdalla voi kuitenkin olla ratkaisevassa asemassa kun yritetään olla ilman päihteitä. 12 askeleen ohjelmasta voi olla myös erityistä haittaa asianosaiselle, koska harvoin edes itse päihdeaddikti tietää, mistä mahdollisista psyykkisistä sairauksista hän kärsii tai mikä on oikeasti ollut päihteiden käytön taustalla. Jos näitä ongelmia ei ratkaista tai joissakin tapauksissa ei oteta lääkitystä käyttöön esimerkiksi terapian tueksi, niin päihdekierre jatkuu.

Päihteiden väärinkäyttäjillä esiintyy erittäin paljon mm. pitkittyneitä neurologisia vieroitusoireita, kaksisuuntaista mielialahäiriötä, ADHD:tä, traumaperäistä stressihäiriöitä sekä erinäisiä persoonallisuushäiriöitä, joiden hoito on erittäin monimutkaista ja vaatii usein lääkitysapua sekä persoonallisuushäiriöiden tai traumojen kohdalla mahdollisesti myös psykoterapiaa.

Alkoholivieroituksen apuna saatetaan käyttää bentsodiatsepiineja sisältäviä rauhoittavia lääkkeitä, koska ne lievittävät alkoholinkäytön lopettamisesta aiheutuvia vieroitusoireita. Tällöin on kuitenkin riskinä, että alkoholiriippuvuus korvautuu bentsodiatsepiiniriippuvuudella.

• Alkoholiriippuvuus
• Liikuntariippuvuus
• Läheisriippuvuus
• Nettiriippuvuus
• Peliriippuvuus
• Päihderiippuvuus
• Ostosriippuvuus
• Seksiriippuvuus
• Videopeliriippuvuus

• Levy, Neil (toim.): Addiction and Self-Control: Perspectives from Philosophy, Psychology, and Neuroscience. Oxford: Oxford University Press, 2013. ISBN 978-0-19-986258-0.
• Tammi, Tuukka – Raento, Pauliina (toim.): Addiktioyhteiskunta: Riippuvuus aikamme ilmiönä. Helsinki: Gaudeamus, 2013.
• Viljamaa, Janne: Pakko saada! Addiktoitunut yhteiskunta. Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-38030-7.

• Addiktio Lääkärikirja Duodecim. Terveyskirjasto, Kustannus Oy Duodecim.
• Uusitalo, Susanne: Addiktio Logos-ensyklopedia. Filosofia.fi.
• Terveys-EU-portaali – Huumausaineet
• TEDxRio+20 – Gabor Maté – The Power of Addiction and The Addiction of Power