Adam Laakkonen

Leppävirran Sorsakoskella syntyneen Laakkosen vanhemmat olivat sahatyömies Adam Heikki Laakkonen ja Ulla Pöllänen. Kansakoulun jälkeen hän työskenteli 13-vuotiaasta lähtien muun muassa tehdastöissä ja rakennuksilla, kunnes aloitti vuonna 1906 SDP:n Oulun läänin pohjoisen vaalipiirin piirisihteerinä Kemissä.[1] Laakkonen toimi myös Kemin työväenyhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1909–1914.[2] Kansanedustajaksi hänet valittiin vuoden 1913 eduskuntavaaleissa.[1]

Sisällissodan käynnistyttyä Laakkonen nimitettiin SDP:n puolueneuvoston sekä Vallankumouksellisen ylioikeuden jäseneksi.[3] Lisäksi Laakkonen valittiin Työväen pääneuvostoon, mutta hän ei osallistunut sen toimintaan.[4] Maaliskuun lopussa kansanvaltuuskunta lähetti Laakkosen ja Juho Komun edustajikseen Neuvosto-Venäjän kanssa Petsamossa suoritettavaan rajankäyntiin.[5]

Lokakuussa 1918 Laakkonen matkusti Pietarista Tukholmaan ja haki Ruotsista poliittista turvapaikkaa.[6] Vielä samana syksynä SKP:n Tukholman toimisto lähetti Laakkosen, Vilho Antikaisen ja Väinö Takalan Pohjois-Ruotsiin tehtävänään organisoida puolueen maanalaista toimintaa Kemin ja Tornion seuduilla. Laakkonen perusti Luulajaan etapin, josta käsin hoidettiin yhteyksiä Lapin ja Vuoreijan kautta Murmanskiin.[7] Hän työskenteli myös Luulajassa ilmestyneen Revontulet-sanomalehden toimittajana.[8] Aleksi Tuorilan tultua Laakkosen tilalle hän ryhtyi hoitamaan Haaparannassa toiminutta etappia muun muassa välittämällä suomalaisille kommunisteille rahoitusta sekä kiellettyjä painotuotteita.[7][9][10]

Laakkonen kuoli sydänkohtaukseen kotonaan Ruotsin Ylitorniossa kesäkuussa 1926.[2]

Laakkosen puoliso oli Hanna Alviina Törmänen, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1908.[1]