Adèle Weman

Weman oli suhteellisen vaatimattomista oloista. Hän joutui tätinsä kasvattilapseksi Kemiön saarelle jo puolentoista vuoden ikäisenä; hänen maanmittari-isäänsä vaivasi jonkinasteinen huikentelevaisuus ja hän kuolikin melko nuorena. Täti oli nuorena kokenut säätyläistytön elämää Wemanin ruotsalaisen suvun helmoissa ja eloisilla tarinoillaan teki Adèlestakin romantikon. Hän olisi halunnut näyttelijättäreksi, mutta se oli tädin mielestä aivan sopimatonta. Täti eli rikkaiden kartanonomistaja-sukulaistensa tilalla joutuen säätyläiselle sopimattomasti osittain elättämään itsensä ja Adèlen koruompelulla. Ensimmäisen koulunsa Adèle perusti serkkutyttönsä kanssa juuri kasvattiäidin makuukamariin, kun hänellä kävivät sääliksi alustalaisten koulutta ja kuritta kasvavat lapset.

Adèle lähetettiin nuorena tyttönä Viipuriin - jotta hän unohtaisi näyttelijähaaveensa, jotka hän oli saanut Turussa Rouvasväen koulussa ja vilkkaassa suvun seuraelämässä. Viipurissa hän oikeastaan vasta nyt solmi suhteet uskonnolliseen äitiinsä ja sisaruksiinsa. Siellä hän koki myös romanssin serkkunsa, nuoren Alfred Öjerin kanssa, mutta joutui pettymään naimahaaveissaan, sillä mielitietty meni toiselle. Tästä Adèle sai luomisvoimalleen ehtymättömän, vaikkakin kaihoa ja surua aiheuttavan lähteen. Samalla pettymys ruokki Wemanin suvun kuulua melankolisuutta; hänen piti aina olla menossa, matkoilla ja seuraelämässä, jotteivät ikävät ajatukset iskisi.

Suvun kuulu pappisesi-isä oli tullut Kemiöön kirkkoherraksi oltuaan muun muassa Ruotsin hovissa tulevan Kustaa III:n veljien suomen opettajana. Jo rovasti Weman kunnostautui riimittelijänä, jonka Adèlekin sitten suvereenisti hallitsi.

Weman perusti 1860-luvun puolivälissä Kemiöön ruotsinkielisen koulun maalaislapsille ja vuonna 1873 hänestä tuli Kemiön ensimmäisen kansakoulun opettaja. Weman otti aktiivisesti osaa myös paikkakunnan kansansivistys- ja nuorisoseuratoimintaan.[1] Hän perusti opettajatoverinsa Nils Oskar Janssonin kanssa Kemiön nuorisoseuran estämään jo silloin alkanutta maaltapakoa. Siitä ja vuorostaan sen perustamista kouluista ja Janssonin v. 1900 aloittamasta Sagalundin ulkomuseosta tuli varhain, vuosisadan vaihteen molemmin puolin, erikoislaatuinen kulttuurikeskus Vretan alueelle Kemiön kirkonkylään. Kemiönsaarelta kotoisin oleva varakas liikemies ja mesenaatti, Amos Anderson, joka oli näiden opettajien koulussa oppilaana, oli mukana tukemassa näitä pyrintöjä.

Adèlen koulu oli aluksi tytöille, poikia tarvittiin töissä tiloilla. Oppilaat olivat aluksi talollisten tyttäriä, köyhemmälle väelle koulun markan vuosimaksu ja vaatetus oli vielä liikaa. Perheiden pojatkin alkoivat vaatia koulua, kun kuulivat sisariltaan kuinka mukavaa siellä oli. Tosin talonemännät eivät aluksi tahtoneet ymmärtää, että miksi lasten piti tulla kouluun toiseksikin lukukaudeksi, kun kotona oli tähdellisempää tekemistä. Myös Nils Oskar Jansson ehti olla Adèlen oppilaana ja herätti heti huomiota komealla kirjoituksellaan Carl von Linnéstä.

Kun sitten Janssonista tuli seminaarin käynyt opettaja, hänet otettiin kolmen vuoden päästä Vretan koulun valmistumisesta miespuoliseksi opettajaksi ja johtajaksi. Aluksi täälläkin oli erikseen tyttö- ja poikaluokka säädyllisyyden vuoksi. Kotiinpääsykin oli eri aikoihin samasta syystä. Muutaman vuoden kuluttua Oskar ja Adèle päättivät yhdistää luokkansa, kuten sitten myös nuorisoseuran edeltäjien, nuorten miesten ja naisten kerhot. Vanhoilliset kirkolliset piirit paheksuivat nuorisoseuran iltamia ja kielsivät koulun tilojen käytön, koska siellä oli kuulemma tanssittukin - Nils Oskarin ainoat tanssit olivat kansantanhuja. Se oli osasyynä nuorisoseuran toimitalon rakentamiselle.

Nuorisoseuran perustamasta osavuotisesta emäntäkoulusta ja sen sisarlaitoksesta, pitkään samoissa tiloissa toimineesta maamieskoulusta tuli yksi merkittävimmistä alueen oppilaitoksista. Weman ja Jansson käynnistivät mittavan varainkeruun suurille hankkeilleen pitämällä ruotsalaisessa Suomessa sekä myös Ruotsissa ohjelmallisia iltamia, joihin kuului usein Wemanin kirjoittamia runoja ja näytelmiä ja Janssonin pitämä arvokas esitelmä tai hänen paikallismurteella kirjoittamansa yksinäytöksinen näytelmä.

Weman toimi useinkin sovittelijana, kun itsevaltaista Janssonia vastaan syntyi protesteja. Perustettiin muun muassa kilpaileva nuorisoseura, joka sittemmin lakkasi. Kemiön nuorisoseura sen sijaan toimii edelleenkin ja sillä on hyvässä kunnossa oleva toimitalo, jonka rakentamisessa sekä Weman että Jansson niin ahkerasti toimivat. Pidettiin kekseliäitä myyjäisiä ja arpajaisia, joilla hankittiin varoja korkoihin ja kuoletuksiin.

Mainittakoon, että Adèle Weman ei ollut saanut opettajakoulutusta, mutta sai uransa aikana oikeuden kirjoittaa pientenlasten koulun opettajattarille pätevyyskirjoja. Hän oli pidetty ja moderni opettajana harrastaen leikkiin ja hyvään mieleen perustuvaa opetusta. Alkuvuosina hän ei saanut ollenkaan palkkaa opetustyöstään ja senkin jälkeen palkka oli pienempi kuin miespuolisella opettajalla. Häntä voi pitää myös naisasianaisena ja tyttöjen roolimallina. Weman, kuten ei Janssonkaan ollut erityisen uskonnollinen.

Hänen Sinisessä Salongissaan vietettiin kesäisin taiteilijaelämää valoisina kesäöinä, mikä ei sopinut askeettisemman Janssonin pirtaan. Heidän vuorokausirytminsäkin olivat erilaiset. Adèlea kutsuttiinkin Yön kuningattareksi, koska hän oli omimmillaan juuri yöaikaan. Silti he olivat lojaaleja ystäviä loppuun saakka, vaikka Adèle Helsingissä menestystä saatuaan joskus huokailikin niitä synkkiä aikoja työelämässä ja aatteellisessa työssä, kun hän joutui sovittelemaan ”synkkien miesten synkkiä riitoja”.

Wemanin aloittaessa nuorisoseurassa teatteritoimintaa oli pulaa sopivista yksinäytöksisistä näytelmistä. Hän kirjoitti ja ohjasi niitä kaikkiaan 35 kappaletta.[2]

Elämänsä loppuvuosina Weman koki suurehkoa menestystä näytelmäkirjailijana, kun hänen runomuotoista kansankomediaansa Hultnäsin kinkerit esitettiin useita kertoja Helsingin Ruotsalaisessa Teatterissa vuodesta 1914 aina 1930-luvulle asti.[2]

Runomaailmassaan esimerkiksi teoksessa Bylåtar och Strängaspel hän teki reipasta pilaa maalaiskylän vallasväestä ja rahvaasta. Hän on ikuistanut mennyttä maailmaa mestarillisesti. Hänen runoutensa odottaa ehkä uutta löytämistä.

Weman julkaisi runot ja näytelmät nimellä Parus Ater, mutta laajimman teoksensa, säätyläisnaisesta ja kansanmiehestä kertovan romaanin Uppåt eller nedåt, hän julkaisi nimellä Inge Storm.[1]

Wemanin tuotanto oli laaja, mutta suuri osa oli eri lehtiin halvalla myytyjä artikkeleita ja riimillisiä runoja, joilla hän osittain maksoi kesälomiaan muun muassa Ahvenanmaalla. Hänellä, kuten kuulemma koko Wemanin suvulla, oli synnynnäinen riimittelyn lahja. Kriittisyyden puuskassa muuttaessaan kokonaan Vretan koululle hän tuhosi koko nuoruuden tuotantonsa ja kirjeenvaihtonsa, mitä hän heti katui. Amos Anderson kustansi ja painatti Mercator-kirjapainossaan osan hänen tuotannostaan ja käytti vaikutusvaltaansa hankkien rakkaalle opettajalleen muita kustantajia.

Eläkeikäisenä Weman pystyi pitämään hyvää elintasoa yllä osittain Amos Andersonin tuen avulla[2]. Nils Oskar Jansson oli ollut varsin nuiva Amos Andersonia kohtaan, mutta ystävällinen Adèle Weman tuki arkaa poikaa. Hän asui elämänsä syksyssä pääkaupungin hienoimmissa hotelleissa ja pensionaateissa ja seurusteli säätynsä mukaisesti; mm. presidentin rouva Ellen Svinhufvud oli hänen hyvä ystävättärensä.

J. J. Hulden kirjoittanut Wemanin ja Janssonin yhteiselämäkerran Kring Sagalund, ja Weman itse on muistellut myös työ- ja muuta elämäänsä eloisassa kirjassaan Minnen i skuggor och dagrar.

Sagalundin museo sekä Kemiön nuorisoseura vaalivat Adèle Wemanin muistoa. Nuorisoseuran opettajakollegoille rakentama Sagalundin huvila on museon kiinnostavimpia kohteita keskellä kaunista museopuistoa. Molempien asunto on säilytetty lähes sellaisenaan. Adèlen puolella näkyy hänen elämänmyönteisyytensä myös sisustuksessa.

Sagalundin lähellä sijaitsevan Wrethallan nuorisoseurantalon edustalle on pystytetty Adéle Wemanin ja Nils Oskar Janssonin muistomerkit, joiden muotokuvareliefit on tehnyt Elis Carlsson. Ebba Masalin on vuonna 1932 maalannut Adéle Wemanin muotokuvan.

• 
  Ebba Masalin: Adéle Wemanin muotokuva, 1932
• 
  Elis Carlsson: Adéle Wemanin muotokuva, 1926

• En byhistorie, kansankuvaus. 1883 (nimimerkillä Parus Ater)
• Efter Lexan följer Lekan. Berättelser och Lekar af Parus Ater. 1884
• På landsbygden, kansankuvaus. 1885 (nimimerkillä Parus Ater)
• Uppåt eller nedåt, romaani. Edlund, Helsingfors 1890 (nimimerkillä Inge Storm)
• Toner från bygden, af Parus Ater. Helsingfors 1898
• Barnafröjd, versifierade lekar och berättelser. G. W. Edlund, Helsingfors 1899
• Giftermålsbyrån och andra dikter, (nimimerkillä Parus Ater) ; kuvitus Alex Federley. Söderström, Helsingfors 1900
• Far super, dramatisk framställning i en akt af Parus Ater. J. Klockars’ bokhandel, Kronoby 1902
• Från loft och logar, av Parus Ater. Helsingfors 1909
• Bylåtar och strängaspel. Amos Anderson, Helsingfors 1911 (nimimerkillä Parus Ater)
• Kung Ivars dotter : lyriskt skådespel i fyra akter, av Parus Ater. Schildt, Borgå 1915
• Aftonklockan : dikter. Söderström, Helsingfors 1919 (nimimerkillä Parus Ater)
• Förtroliga stunder, av Parus Ater. Söderström, Helsingfors 1921
• Bemerkungen : dramatisk framställning i en akt. Fram, Vasa 1923 (nimimerkillä Parus Ater)
• Stämningsstunder. Söderström 1925 (nimimerkillä Parus Ater)
• Minnen i skuggor och dagrar : självbiografiska anteckningar, av Parus Ater. Helsingfors 1933

• Suomen kirjailijat tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
• Saran sisaret: Opettajattaret lastenkirjailijoina

• Vapaasti ladattavia Adèle Wemanin (Parus Aterin) e-kirjoja Projekti Lönnrotilta
• Kemiö 1917 Varsinais-Suomi 1917
• Kemiön kulttuurihenkilöt Kemiönsaaren seurakunta