Acciaio-luokka

Luokan alukset olivat paranneltuja versioita Adua- ja Perla-luokkien aluksista. Niissä oli muun muassa pienempi torni, mikä paransi alusten vakautta ja pienensi silhuettia. Luokan kolmestatoista aluksesta kuusi valmistettiin CRDA:n Monfalconen telakalla, neljä OTO:n Muggianon telakalla ja loput kolme Cantieri Tosilla Tarantossa.[1]

Alusten uppouma pinta-ajossa oli 697 ja sukelluksissa 850 pitkää tonnia. Niiden pituus oli 60,18, leveys 6,44 ja syväys 4,78 metriä. Alusten aseistuksena oli keulassa neljä ja perässä kaksi 533 millimetrin torpedoputkea. Aseistusta täydensi 100 millimetrin 45 pituuskaliiperin kansitykki. Ilmatorjunta-aseistuksena aluksilla oli yksi tai kaksi kappaletta 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä tai kaksiputkista 13,2 millimetrin konekivääriä.[1]

Luokan alusten propulsiojärjestelmä tuotti kahteen akseliin pinta-ajossa kahdella Fiat-dieselmoottorilla 1 400 hevosvoimaa, mikä mahdollisti 14 solmun huippunopeuden. Sukelluksissa kaksi CRDA-sähkömoottoria tuotti vastaavasti 800 hevosvoimaa mahdollistaen 7,7 solmun huippunopeuden. Aluksilla oli tankeissa 78 tonnia polttoöljyä. Tosin valmistamilla aluksilla oli voimakkaammat dieselmoottorit kuin muilla, mikä mahdollisti 14,7 solmun nopeuden pinta-ajossa. Tosin aluksilla oli myös CRDA:n sähkömoottorit vaihdettu joko Ansaldon tai Marellin sähkömoottoreihin. Tehokkaamman propulsion seurauksena alusten perän torpedoputket poistettiin.[1]

• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)