Absoluuttinen Nollapiste (yhtye)

Jukka Leinonen ja Aki Lääkkölä perustivat Absoluuttinen Nollapisteen vuonna 1991 Rovaniemellä. Myös Matti Kettunen, Tomi Krutsin ja Tommi Liimatta olivat mukana yhtyeen ensimmäisissä harjoituksissa. Aake Otsala korvasi Matti Kettusen yhtyeen basistina marraskuussa 1991.[2] Jukka Leinonen jätti Nollapisteen vuosien 1992 ja 1993 vaihteessa.[3] Leinonen ilmoitti eroavansa yhtyeestä maaliskuussa 1993, vaikka yhtye oli ollut käytännössä nelimiehinen jo edellisestä marraskuusta.[4]

Absoluuttinen Nollapiste sijoittui viidenneksi vuoden 1993 rockin SM-kilpailussa, jonka voitti Pekka ja Susi.[3] Yhtyeen omalaatuinen esiintyminen herätti paljon kiinnostusta, ja Absoluuttinen Nollapiste pääsi ensimmäisenä levyttämään finaalissa olleista yhtyeistä.

Seuraavana vuonna 1994 yhtye julkaisi viiden kappaleen EP-levyn Ei ilmestynyt. Myöhemmin samana vuonna ilmestyi yhtyeen ensimmäinen kokopitkä levy Neulainen Jerkunen (1994) ja seuraavana vuonna toinen, Muovi antaa periksi (1995). Ensimmäiset levyt ovat soinniltaan omalaatuisia ja tajunnanvirran sävyttämiä. Levyjen kritiikki oli pääosin myönteistä,[5][6] mutta listasijoituksia yhtye ei saanut.

Vuonna 1996 laulusolisti Tommi Liimatta äänitti ja julkaisi soololevyn Liimatan Pan Alley yhtyeen muiden jäsenten suorittaessa asevelvollisuuttaan. Seuraavina vuosina Absoluuttinen Nollapiste julkaisi ensilevyjä suoraviivaisemman Simpukka-amppelin (1998) ja isä–poika-suhteesta maalaiskylässä kertovan teemalevyn Suljettu (1999). Suljettu-levylle yhtyeeseen liittyi taustalaulaja ja lyömäsoittaja Teemu Eskelinen, joka oli ollut taustalaulajana myös Simpukka-amppelin äänityksissä. Kriitikoiden vastaanotto Suljetulle oli erittäin myönteinen, paikoin jopa ylistävä.[7][8]

Suljetun (1999) jälkeen yhtye kokeili aiempia levyjä kevyempää pop-ilmaisua albumillaan Olos vuonna 2000. Vuonna 2001 Absoluuttisen Nollapisteen tuotannosta valikoitiin kokoelmalevy Olen pahoillani. Saman vuoden joulukuussa Teemu Eskelinen ilmoitti jättävänsä yhtyeen, mutta osallistuvansa vielä tekeillä olevan levyn äänityksiin.[9]

Vuonna 2002 yhtye levytti albumin Nimi muutettu. Sekä albumin ensimmäinen single "Irene Kaktus" että itse albumi nousivat julkaisuviikollaan ensimmäistä kertaa Nollapisteen historiassa Suomen myydyimpien listalle: single sijalle 12 ja albumi sijalle 9.[10][11] Nimi muutettu -albumin kappale "Eräät tulevat juosten" – jota ei julkaistu singlenä – pääsi kahdensadan parhaan joukkoon YleX:n järjestämässä Kaikkien aikojen kotimainen biisi -äänestyksessä.[12] Jokainen Nimi Muutettu -levyn jälkeen julkaistu Nollapiste-albumi on noussut top40-albumilistalle.

Vuonna 2003 yhtye levytti seitsemännen studioalbuminsa Seitsemäs sinetti. Albumilla soitti koskettimia Tulenkantajat-yhtyeen Janne Hast, joka myöhemmin liittyi yhtyeen varsinaiseksi jäseneksi. Levyllä on mukana myös Marko Ylianttila, joka toimii yhtyeen livemiksaajana sekä oli mukana äänittämässä ja sovittamassa levyjen kappaleita vuoden 2007 iiris-levylle saakka. Vuonna 2004 yhtyeeltä julkaistiin tuplakokoelma Sortovuodet 1994–2004, jonka ensimmäinen puolisko koostuu pääasiassa singlejulkaisujen B-puolista ja sisältää myös EP:n Ei ilmestynyt. Levyn toinen puoli on taltiointi Absoluuttinen Nollapiste soittaa Suljetun -kiertueen viimeisestä konsertista Tavastialla vuonna 2001.

Absoluuttisen Nollapisteen kahdeksas studiolevy julkaistiin vuonna 2005, jolloin päivänvalon näki progepainotteinen Mahlanjuoksuttaja. Vaikka albumi ei Tommi Liimatan sanojen mukaan ole varsinainen teemalevy,[13] kertoo se yhtenäisen, jälleen maalle ja metsiin sijoittuvan tarinan. Vuonna 2006 yhtye piti levytystaukoa, ja Tommi Liimatta julkaisi toisen soololevynsä Tropical Cocktailin.

Yhtye julkaisi huhtikuussa 2007 EP-levyn Lihassa ja taivaassa. Yhtyeen yhdeksäs albumi, teemalevy iiris, julkaistiin 17. lokakuuta 2007. Levy on ensimmäinen, jolla on kosketinsoittaja Janne Hastin säveltämiä kappaleita.[14] Yhtyeen livemiksaaja ja Studio Kuun äänittäjä Marko Ylianttila osallistui levyn tekoon paitsi sovittajana myös sanoittajana.[15]

Kymmenes studioalbumi, jälleen varsin proge-henkinen Musta hiekka, julkaistiin 21.10.2009. Yhtye äänitti ja tuotti albumin itse.[16]

Helmikuussa 2011 Absoluuttinen Nollapiste julkaisi uuden levy-yhtiönsä Diu Dau Recordsin kautta Demo 3 -C-kasetin, joka sisältää uudelleensovituksia yhtyeen varhaisista demokappaleista. Kasetin vastaanotto oli pääasiassa lämmin, ja Sue-lehdessä julkaistussa arvostelussa sitä ehdittiin jo hieman leikkimielisesti tituleerata "yhdeksi parhaista vuonna 2011 julkaistuista kaseteista". [17] Kasettia myytiin ainoastaan yhtyeen verkkosivujen Renki-puodissa sekä Absoluuttisen Nollapisteen keikoilla.[18] Yhtye soitti kasetin julkaisukiertueen nelimiehisellä 1990-luvun alun kokoonpanolla ilman kosketinsoittaja Janne Hastia.[19] Hast jätti yhtyeen elokuussa 2011.[20]

Vuosina 2012 ja 2014, Absoluuttinen Nollapiste julkaisi Pisara ja lammas -nimeä kantavan tupla-teema-albumin. Syksyllä 2016 yhtye soitti Tavastialla 25-vuotisjuhlakeikan, jonka jälkeen se on ollut keikkatauolla.[21]

Osalla yhtyeen jäsenistä on sivuprojekteja, joiden musiikkia he julkaisevat oman Diu Dau Tapes -kasettiyhtiönsä kautta. Tunnetuin sivuprojekteista on Ahkerat Simpanssit, jolta julkaistiin levy Tervehdys, Maan asukit vuonna 2003. Muita Diu Dau Tapes -yhtyeitä ovat muun muassa Hiton Vammaiset, Seksikääpiö, Hämähäkkejä alkuruuaksi, Anteeksi, Vaimo ja The Beatles[22]. Seksikääpiön kappale “Syyte” on mukana Rockmurskaa-kokoelmalla.[23]

• Absoluuttisen Nollapisteen virallinen sivusto