Abraham Wasastjerna

Falanderista tuli ylioppilas vuonna 1761, minkä jälkeen hän siirtyi liikealalle, jolla häntä opastivat hänen lankonsa Alexander Donner ja H. J. Reinius. Kun Jakob Falander kuoli 1768, Abraham Falander otti Kokkolassa tämän liikkeen haltuunsa. Vuonna 1774 Falander muutti Vaasaan ja nousi kauppaliikkeen johtoon. Kahta vuotta myöhemmin hän sai Vaasassa porvarisoikeudet. Yhdysvaltain vapaussodan syttyminen 1775 nosti tervan ja puun hintaa. Falander hyödynsi tilanteen välittämällä laivoja Eurooppaan, etenkin Englantiin ja Tukholmaan. Falander laajensi toimintaansa hankkimalla Vaasan läheltä Svartön veistämön. Hän ei kuitenkaan tyytynyt tähän vaan perusti Vähäänkyröön Kolkin suursahan. Kesällä 1782 Falander perkautti Kyrönjokeen yli sata kilometriä pitkän uittoväylän, jonka ansiosta Falander pystyi uittamaan tukkeja aina Jalasjärveä ja Peräseinäjokea myöten, mistä asti hän oli hankkinut hakkuuoikeuksia ja maaomistuksia. Saatuaan joenperkauksen valmiiksi Falander ryhtyi rakentamaan laivaveistämöllään n. 1100 rekisteritonnin purjealusta, jota suurempia olivat Ruotsissa ainoastaan Itä-Intian kauppakomppanian laivat. Laivan valmistuttua 1786 Falander lastasi laivan laudoilla ja tervalla ja lähti Eurooppaan myymään niitä. Suhdanteet eivät olleet kuitenkaan yhtä hyvät kuin aiemmin, ja kauppa kävi heikosti, minkä takia lasti täytyi myydä tappiolla. Laivaakin yritettiin kaupata, mutta siinä ei onnistuttu laivan ison koon takia. Laiva paloi lopulta Vaasassa 1791.

Falanderille myönnettiin kauppaneuvoksen arvo vuonna 1802.[1]

Abraham Wasastjerna rakennutti 1806 rautatehtaan yhteyteen Östermyran kartanon.

Koska kauppapurjehdus tuli yhä vaarallisemmaksi merirosvojen takia, Falander päätti perustaa 1798 rautatehtaan Seinäjoelle, joka oli vielä tuolloin yksi Ilmajoen kylistä. Alueella arveltiin olevan runsaasti suomalmia. Harkkosulattamoja perustettiin muun muassa Peräseinäjoelle, Ilmajoelle ja Nurmoon. 1800-luvun alussa toimintaa laajennettiin. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että malmia ei saatukaan riittävästi. Lisäksi ilmeni, että valmistettu rauta oli kelvotonta. Rautamalmia oli tuotava Ruotsista, minkä ansiosta tehdas kasvoi Suomen sodan jälkeen rautaruukiksi. Rautatehtaan läheisyyteen rakennettiin 1806 Östermyran kartano. Falanderin rautaruukilla 1825 perustettuine ruutitehtaineen on ollut erittäin suuri merkitys Seinäjoen pitäjän ja myöhemmin kaupungin taloudelliselle kehitykselle ja jopa koko olemassaololle.