Abraham Gottlob Werner

Werner syntyi kaivosperheeseen, ja hän työskenteli isänsä kanssa viisi vuotta paikallisilla rautatehtailla. Werner opiskeli Freibergin kaivoskoulussa ja työskenteli Saksin kaivospalvelussa. Wernerin teos Von den äusserlichen Kennzeichen der Fossilien (1774) kuvaili mineraaleja niiden fysikaalisten ominaisuuksien perusteella. Kirja oli menestys, koska se auttoi geologeja tunnistamaan kiviä luonnossa. Kirja edisti myös Wernerin mainetta, koska siinä tunnustettiin, että mineraaleille ei voitu luoda luokittelujärjestelmää pelkästään fysikaalisten ominaisuuksien perusteella.[1]

Vuonna 1775 Werner nimitettiin Freibergin kaivoskoulun tarkastajaksi ja opettajaksi. Werner pysyi koulun opettajana loppuelämänsä ajan. Kaivoskoulussa viettämiensä vuosien aikana Werner teki koulusta maailman parhaan kaivoskoulun. Wernerin maine opettajana houkutteli Freibergiin monia opiskelijoita, ja Wernerin neptunismi-teoria levisi tiedeyhteisössä.[2][1]

Werner osoitti, että maapallon kivet kerrostuvat tietyssä järjestyksessä. Vaikka hän ei koskaan matkustellut, hän oletti, että Saksissa havaitsemiensa kivilajien järjestys oli sama myös muualla maailmassa. Hän uskoi, että maapallo oli aikoinaan kokonaan valtamerten peittämä ja että ajan myötä kaikki mineraalit saostuivat vedestä erillisiksi kerroksiksi. Koska tämä neptunismiksi kutsuttu teoria ei mahdollistanut sulan ytimen olemassaoloa, hän esitti, että tulivuoret olivat viimeaikaisia ilmiöitä, jotka johtuivat maanalaisten hiilikerrostumien palamisesta. Neptunismi-teoria todettiin virheelliseksi Wernerin kuoleman jälkeen.[2][1]

Werner valittiin Ranskan tiedeakatemian ulkomaalaiseksi jäseneksi vuonna 1812, mutta hän sai tietää kunniasta vasta paljon myöhemmin, kun hän sattui lukemaan siitä lehdestä. Werner ei tuottanut laajoja geologisia kirjoituksia, mutta hänen oppilaansa levittivät hänen teorioitaan.[1][2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Abraham Gottlob Werner Wikimedia Commonsissa