Abraham Achrenius

Abraham Achrenius (1. helmikuuta 1706 Jakkula, Somerniemi – 28. syyskuuta 1769 Nousiainen) oli suomalainen herännäispappi, virsirunoilija ja pietistijohtaja.[1] Hän oli rukoilevaisuuden hengellinen isä.

Abraham Achreniuksen muistomerkki Somerniemen kirkon luona.

Achrenius oli yksi Someron pitäjänapulaisen, Simon Achreniuksen kahdeksasta lapsesta. Hän sai jo kotona uskonnollisen kasvatuksen.[2] Opiskeluaikana hän kuuli varoituksia sen ajan herätysliikkeestä, pietismistä. Ollessaan kotiopettajana Ahvenaisten kartanossa hän tutustui pietismiin kartanon isännän Gustaf Creutzin kautta ja joutui kovaan synninhätään. Achreniuksesta tuli itsestään pietisti. Tultuaan papiksi 1730 Achrenius toimi ensin pitäjänapulaisena Pietarsaaressa, vuodesta 1733 Pohjanmaan rykmentin saarnaajana ja vuodesta 1736 kappalaisena Ähtävällä, missä tutustui kirkosta eroon pyrkivään yltiöpietismiin eli separatismiin. Saarnatessaan kirkossa helluntaina 1740, hän oli joutunut hurmoksiin ja selittänyt olevansa ”ajan merkki tuhatvuotisen valtakunnan ja lopullisen tuomion tulosta”. Sen takia hän luopui papinvirastaan lahkolaisherännäisyyden vaikutuksesta ja joutui Turun tuomiokapitulin kuultavaksi. Kuulusteluissa hän perui kaikkein jyrkimmät puheensa, mutta esiintyi silti uskonnollisen suvaitsevuuden puolestapuhujana. Achrenius muutti Ruotsiin separatistiliikkeen yhteisöön, mutta pettyi liikkeeseen.

Myöhemmin Achrenius haki takaisin papinvirkaan ja toimi Turun linnan saarnaajana vuosina 1748–1753. Vuodesta 1753 hän oli Nousiaisten kirkkoherrana.[1] Sen ajan konventikkeliplakaatti kielsi saarnaamisen kirkon ulkopuolella, mutta ei kieltänyt veisaamista, joten Achrenius kirjoitti pitkiä virsiä.

Achreniuksen virret, erityisesti Zionin Juhla-Wirret (1769), ja hartauskirjat ovat herätysliikkeissä käytössä edelleen. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa virret 103, 153, 265 ja 390 ovat hänen kirjoittamiaan.

Abraham Achrenius oli Achreniuksen pappis- ja runoilijasukua. Hänen poikansa Antti Achrenius ja veljenpoikansa Simo ja Henrik Achrenius kirjoittivat myös runoja. Tytär Fredrika Achrenius avioitui tähtitieteilijä Anders Planmanin kanssa.[3]