Abgar V

Kirkkoisä Eusebios Kesarealainen julkaisi Abgarin ja Jeesuksen kirjeet teoksensa Kirkkohistoria ensimmäisessä osassa ja mainitsi niiden olevan vuodelta 28 tai 29.[3] Tarinan mukaan kuningas Abgar oli sairastunut lepraan ja kuultuaan Jeesuksen ihmeteoista kirjoitti tälle seuraavan sisältöisen kirjeen, jossa kutsui hänet pääkaupunkiinsa Edessaan:

»Agbar, Edessan hallitsija, tervehtii Jeesusta, erinomaista Vapahtajaa, joka on esiintynyt Jerusalemin maassa. Olen kuullut kerrottavan sinusta ja parantamisista, joita olet suorittanut ilman lääkäreitä tai yrttejä. Sillä on sanottu, että teet sokeita näkeviksi, rampoja käveleviksi ja että puhdistat spitaalisia, karkotat saastaisia henkiä ja demoneja, ja että parannat pitkäaikaisista sairauksista kärsiviä ja herätät kuolleita. Ja kun olen kuullut sinusta kaikki nämä asiat, olen päätellyt, että jommankumman kahdesta asiasta täytyy olla totta: joko olet Jumala, ja olet tullut alas taivaasta tekemään nämä teot, tai sitten sinä, joka teet nämä, olet Jumalan Poika. Olen sen vuoksi kirjoittanut sinulle kysyäkseni, voitko vaivautua tulemaan luokseni ja parantamaan taudin, joka minulla olen. Sillä olen kuullut, että juutalaiset nurisevat sinua vastaan ja juonittelevat vahingoittaakseen sinua. Mutta minulla on hyvin pieni, joskin komea kaupunki, jossa on tilaa meille molemmille.[4]»

Eusebioksen mukaan Jeesus kuitenkin kieltäytyi kohteliaasti Agbarin pyynnöstä ja lähetti hänelle seuraavan sisältöisen vastauskirjeen:

»Siunattu olet sinä, jotka olet uskonut minuun näkemättä minua. Sillä minusta on kirjoitettu, että ne, joka ovat nähneet minut, eivät usko minua, ja että ne, jotka eivät ole nähneet minua, uskovat minuun ja pelastuvat. Mutta siihen liittyen, että minun pitäisi tulla luoksesi, kuten olet kirjoittanut minulle, minun on välttämätöntä täyttää täällä kaikki tehtävät, joita varten minut on lähetetty, ja sitten kun olen suorittanut ne kaikki, minut ottaa jälleen ylös hän, joka on minut lähettänyt. Mutta sen jälkeen kun minut on otettu ylös, lähetän luoksesi yhden opetuslapsistani, jotta hän parantaisi sairautesi ja antaisi elämän sinulle ja läheisillesi.[5]»

Eusebioksen mukaan Ananias-niminen lähetti kuljetti kirjeet Jerusalemin ja Edessan välillä. Eusebios kertoo myös, että Jeesuksen kuoltua Tuomas lähetti Edessaan Taddeuksen, joka todella paransi Abgarin sairauden.[3] Tarina Abgarin ja Jeesuksen kirjeenvaihdosta esiintyy pidemmälle kehitellyssä muodossa Addain oppi -nimisessä syyrialaisessa käsikirjoituksessa.[2]

Nykyisen käsityksen mukaan Abgarin ja Jeesuksen kirjeet ovat luultavasti 300-luvun alussa tehty väärennös.[2] Väärennöksen todennäköisenä tarkoituksena oli osoittaa, että kristinusko olisi levinnyt Edessaan jo apostolisena aikana, mikä nykykäsityksen mukaan ei voi olla lainkaan mahdollista. Muun muassa koko Raamattua huijaukseksi väittänyt tutkija Joseph Wheless oli sitä mieltä, että Eusebios oli itse väärennöksen takana. Toinen mahdollisuus on, että Eusebios sai kirjeiden kopiot joltain toiselta ja luuli niitä aidoiksi. Eusebioksen julkaisemien kirjeiden innoittamina jotkut muut tekivät myöhemmin lisää väärennettyjä kuningas Abgarin kirjeitä, joissa tämä mainosti Jeesuksen parantajankykyjä muille Lähi-idän hallitsijoille.[3] Abgarin ja Jeesuksen kirjeiden todenperäisyyttä alettiin epäillä jo 400-luvulla.[2] Siitä huolimatta ne olivat hyvin suosittuja keskiajalla ja Jeesuksen kirjeen kopioista tehtiin onnea tuottavia amuletteja ja talismaaneja. Vielä 1700-luvullakin monet eurooppalaiset uskoivat niiden aitouteen.[3]

Mandylion-liina

Abgar pitelemässä mandylion-liinaa, 900-luvulla tehty ikoni pyhän Katariinan luostarissa Siinaivuorella.

Abgar-myytin laajemman version mukaan Jeesus olisi lähettänyt Abgarille Ananiaan mukana liinan, johon oli kuivannut kasvonsa, ja nimenomaan liina paransi Abgarin. Tämän tarinan mukaan apostoli Taddeus myös kastoi Abgarin ja kaikki edessalaiset kristityiksi. Liinasta, johon oli yliluonnollisesti piirtynyt Jeesuksen kasvojen kuva, tuli mandylion, kaikkein ensimmäinen ikoni, kun Abgar asetti sen koristeltuna näytteille Edessan kaupunginportin seinään.[6]