Abdulhalim Hafiz

Abdulhalim Hafiz (21. kesäkuuta 1929 – 30. maaliskuuta 1977) oli egyptiläinen näyttelijä ja laulaja, jolla on edelleen suuri yleisö Lähi-idän maissa. Hänet mainitaan Umm Kulthumin rinnalla yhtenä suurista laulajista. Abdulhalimin lempinimi on "Tumma Satakieli", joka viittaa hänen äänensä väriin.

Abdulhalim Hafiz

Halim syntyi al-Halawatissa. Hänen oikea nimensä oli Abdulhalim Ali Isma’il Šabana. Hänellä oli kaksi veljeä ja sisar, joiden kanssa hän jäi varhain orvoksi. Isän veli perheineen kasvatti Abdulhalimin ja laittoi hänet Kairon konservatorioon, myöhemmin Teatterimusiikin korkeakouluun, josta Abdulhalim valmistui sekä laulajana että oboistina. Abdulhalim lauloi Kairon musiikkiklubeilla ja tuli jo opiskeluaikanaan suosituksi. Kansallisen radion musiikkiosaston päällikkö Hafiz Abdulwahhab otti Abdulhalimin suojatikseen ja alkoi luoda tälle uraa radiossa ja elokuvassa. Abdulwahhabilta Abdulhalim otti taiteilijanimekseen Hafiz.

Abdulhalim teki nopeassa tahdissa elokuvia, joiden kautta hänen maineensa levisi koko arabiankieliseen maailmaan. Elokuvissa lauluilla oli suuri merkitys: jokaisessa elokuvassa oli 6–8 laulua. Elokuvien juonet kertoivat useimmiten rakkaudesta, menetyksestä ja luottamuksesta, kuten Abdulhalimin laulutkin. Hänen ensimmäinen elokuvansa "Luottamuksen sävel" (Lahn al-wafa’, 1955), oli mallina lukuisille myöhemmillekin. Tässä elokuvassa Abdulhalim esittää lahjakasta laulajaa Galalia, jonka huoltaja on kuuluisa muusikko. Mukana on tyttö, jota esitti omana aikanaan suosittu laulaja Šadiya, joka sotkee miesten suunnitelmat, mutta lopuksi kaikki kääntyy parhain päin. Halimin laulut sijoittuvat elokuvassa sekä teatteriin että yksinäisiin mietiskelyihin; Abdulhalimin kasvot ovat Hollywood-tyyliin hyvin vahvasti esillä koko kankaan mitalla. Juuri tästä elokuvasta on liikkeellä postikortteja, jotka ovat Abdulhalimin ihailijoille kuin pyhäinkuvia.

Elokuvat
  • "Luottamuksen sävel" (Lahn al-wafa’, 1955)
  • "Onnen päivät" (Ayyamna al-hulwa, 1955)
  • "Päivin ja öin" (Ayam wa-layali, 1955)
  • "Rakkauden lupaus" (Mau’id gharam, 1956)
  • "Dalila" (Dalila, 1956)
  • "Nykypäivän tytöt" (Banat al-yaum, 1957)
  • "Tyhjä tyyny" (Al-Wisada al-khaliya, 1957)
  • "Rakkauden katu" (Šari’ al-hubb, 1958)
  • "Rakkaustarina" (Hikayat hubb, 1959)
  • "Tytöt ja kesä" (Al-Banat wal-saif, 1960)
  • "Päivä elämässäni" (Yaum min umri, 1961)
  • "Synnit" (Al-Khataya, 1962)
  • "Rakastettu tähti" (Ma’budat al-gamahir, 1963)
  • "Isä puussa" (Abi fauq al-šagara, 1969)

Elokuvien laulut olivat suosituimpia Hafizin eläessä, mutta myöhemmin ne ovat vakiintuneet kestosuosikeiksi, niin kuin myös konserteissa esitetyt pitkät, kertovat ja polveilevat kappaleet, kuten "Zai al-hawa", "Quli haga", "Qari’at al-fingan" sekä live-taltioinnit, joissa Abdulhalim improvisoi taitavasti orkesterin ja laulajien kanssa, esimerkiksi "Maddah al-qamar". Abdulhalimin lauluista on ilmestynyt laaja antologia (Virgin EMI Arabia).

Abdulhalim oli saanut bilhartsia-loisen yksitoistavuotiaana. Loista ei pystytty poistamaan, ja Abdulhalim kärsi ajoittain vakavasti loisen aiheuttamasta myrkytyksestä. Kun hän lopulta päätyi Lontooseen King's Collegen sairaalaan saamaan hoitoa, hän kuoli yllättäen 47-vuotiaana. Abdulhalimin hautajaiset Kairossa olivat valtava yleisötapahtuma, mikä osoitti, kuinka suuri merkitys Abdulhalimilla oli ollut kansalleen. Tuolloin sanottiin, että häntä suurempi ei ollut kuin Umm Kulthum.

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.