Abbas II (Egypti)

Abbas II (myös Abbas Hilmi II tai Abbas pašša; 14. heinäkuuta 1874 Aleksandria – 20. joulukuuta 1944 Geneve, Sveitsi)[1] oli Egyptiä vuosina 1892–1914 hallinnut viimeinen kediivi. Hän pyrki valtakautensa alussa ja lopussa vastustamaan Britannian miehitystä Egyptissä, joten britit syrjäyttivät hänet vuonna 1914.

Abbas II

Abbas oli kediivi Tewfik paššan vanhin poika. Hän kävi Wienin Theresianum-koulua, kunnes hänestä tuli vain 17-vuotiaana isänsä seuraaja tämän kuoltua yllättäen 7. tammikuuta 1892.[2][1] Valtakautensa alussa Abbas II pyrki hallitsemaan itsenäisesti suhteessa Britannian pääkonsuli lordi Cromeriin. Hän sai tässä kansallismielisten tahojen tuen, sillä egyptiläiset olivat tyytymättömiä brittien vaikutusvaltaan maassa. Kun Abbas tammikuussa 1893 nimitti brittivastaisena tunnetun pääministerin ja vuotta myöhemmin arvosteli julkisesti Egyptin armeijan komentajana toiminutta Herbert Kitcheneriä, Cromer pakotti hänet takaisin ruotuun. Tämän jälkeen Abbas oli politiikassaan maltillisempi, mutta rahoitti edelleen Al-Mu’ayyad-nimistä brittiläisvastaista sanomalehteä. Vuonna 1906 hän torjui yhteisymmärryksessä brittien kanssa nationalistien vaatimukset perustuslaillisen hallinnon perustamisesta. Kitchenerin toimiessa Britannian pääkonsulina 1912–1914 Abbasin valta kapeni ja hänen tukemaansa Mustafa Kamilin Kansallispuoluetta vainottiin.[1][3] Italian–Turkin sodan aikana 1911 Egyptin joukot miehittivät Tripolitanian rannikolla sijainneen Salluminlahden, josta tuli myöhemmin osa Egyptiä.[4]

Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa kesällä 1914 Abbas oleskeli Konstantinopolissa, ja kieltäytyi palaamasta Egyptiin, asettuen siten yhä selkeämmin brittejä vastaan. Turkin liityttyä sotaan keskusvaltojen puolelle Britannia julisti 18. joulukuuta Egyptin protektoraatikseen ja erotti Abbasin seuraavana päivänä. Tilalle nostettiin hänen setäpuolensa Hussein Kamel, joka sai sulttaanin tittelin merkiksi siitä, että Egypti oli nyt täysin itsenäinen Ottomaanien valtakunnasta. Abbas asui loppuikänsä maanpaossa Sveitsissä.[1][5] Toukokuussa 1931 hän ilmoitti Lausannessa luopuvansa oikeuksistaan Egyptin kruunuun.[6]