Abaz Kupi

Abaz Kupi syntyi 6. helmikuuta 1892[1] Bilajtin kylässä lähellä Fushë-Krujën kaupunkia. Hän kuului suufilaiseen bektaši-veljeskuntaan. Nuoruudessaan Kupi harjoitti rikollista toimintaa Krujën alueella.[2] Hänet tunnettiin myös lempinimellä Bazi i Canës.[1]

Vuodesta 1912 Kupi alkoi tukea Essad pašša Toptanin joukkoja[1] ja vuodesta 1914 hän johti albanialaisia joukkoja Krujën seudulla. Vuonna 1920 joukot ottivat yhteen serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunnan joukkojen kanssa Koplikin suunnalla.[2] Kupi tuki 1920-luvun alulla Mustafa Krujaa, joka vastusti Ahmet Zogua.[1] Kuitenkin vuonna 1924 niin sanotun kesäkuun vallankumouksen aikana Kupi tuki Zogun hallintoa vallankumouksellisia vastaan johtaen vastarintaa Lezhëssä. Zogu oli joutunut pakenemaan Albaniasta, mutta hänen palatessaan Kupista tehtiin upseeri ja Krujën santarmin komentaja.[2]

Italia hyökkäsi Albaniaan 7. huhtikuuta 1939. Tuolloin majuriksi ylennyt Kupi oli yksi harvoista vakavaa vastarintaa yrittäneistä albanialaisista upseereista.[2] Kupi johti tuolloin santarmijoukkoja Durrësin satamakaupungissa, jossa käytiin sodan ankarimmat taistelut. Kaupungin puolustajat olivat kuitenkin selvästi alivoimaisia ja lopulta he vetäytyivät tai soluttautuivat siviilien joukkoon italialaisten kärsittyä ehkä noin kahdensadan miehen tappiot.[3] Kupi pakeni italialaisten miehittäessä Albanian Turkkiin[2], jossa hän asui Istanbulissa.[1]

Albanialaisen vastarintaliikkeen muodostamista kaavailleet brititottivat yhteyttä Kulpiin Gani Kryeziun ehdotuksesta Istanbulissa.[3] Kupi matkusti Jugoslaviaan vuonna 1940.[2] Hänestä tuli seuraavien vuosien aikana yksi kuningasmielisten vastarintajoukkojen johtajista kotiseudullaan Krujën suunnalla. Italia liittyi toiseen maailmansotaan liittoutuneita vastaan kesäkuussa 1940, jolloin myös brittien tuki albanialaisille vastarintajoukoille lisääntyi.[3] Kupi siirtyi Jugoslaviasta Albanian puolelle 7. huhtikuuta 1941. 16. syyskuuta 1942 Kupi otti osaa niin sanottuun Pezan kokoukseen[1], johon kommunistien johtaja Enver Hoxha oli kutsunut eri vastarintaliikkeen johtajia. Kokouksessa perustettiin Lëvizje Nacionalçlirimtare, eli suomeksi kansallisen vapautuksen rintama. Liike oli Kupin ja muutaman muun kuningas- tai tasavaltalaismielisen läsnäolosta huolimatta kommunistivetoinen.[3] Kupi itse erosi vuonna 1943 liikkeestä kommunistien vaikutusvallan takia.[1] Hän alkoi johtaa omaa kuningasmielistä "laillisuusliikettään" (Legaliteti).[2]

Legaliteti-liike vaikutti etenkin Albanian pohjoisosissa ja sen riveissä taisteli noin 2 000 albanialaista. Saksa oli miehittänyt Albanian Italian vaihdettua puolia maailmansodassa. Britit yrittivät taivutella Kupia toimiin saksalaisia vastaan. Brittien kanssa aiheesta käytyjen neuvottelujen aikana Kupi vaati heitä tunnustamaan Zogun Albanian kuninkaana, sekä niin sanotun Suur-Albanian, joka olisi käsittänyt myös Kosovon. Kun britit eivät näyttäneet taipuvan näihin vaatimuksiin, Kupi alkoi saksalaisten sijaan ottaa yhteen kommunistien johtamien vastarintajoukkojen kanssa.[2] Vuoden 1944 loppupuoliskolla kommunistit olivat kuitenkin ottamassa koko maata haltuunsa. Kupi pakeni muutaman tukijansa kanssa marraskuussa 1944 veneellä kohti Italiaa. Vene ajelehti merellä kolme päivää, ennen kuin kanadalainen miinanraivaaja löysi veneen ja hinaututti sen Brindisi satamaan.[1]

Maailmansodan jälkeen Kupi asui ulkomailla järjestäen Albanian kommunistien vastaista toimintaa. Kupi perusti yhteistoiminnassa albanialaisten tasavaltalaisten kanssa niin sanotun Albanian kansallisen komitean Pariisissa 26. elokuuta 1949. Italiasta lähetettiin brittien tuella sabotaasiryhmiä Albaniaan. Ryhmät eivät kuitenkaan saavuttaneet tavoitteitaan, etenkin koska Neuvostoliitto antoi vakooja Kim Philbyn niiden toiminnasta vuotamia tietoja Albaniaan. Kupi asettui 1960-luvulla Yhdysvaltoihin, jossa hän kuoli New Yorkin osavaltion Long Islandin Freeportissa 9. tammikuuta 1976.[2] Kupi haudattiin Kew Gardensin hautausmaalle New Yorkin kaupungin Queensissä.[1] Hänellä oli kuollessaan kahdeksan lasta.[2]