Aavikkokerttu

Aavikkokerttu (Scotocerca inquieta) on silkkikerttusten heimoon kuuluva varpuslintu ja sukunsa ainoa laji.

Aavikkokerttu
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Silkkikerttuset Scotocercidae
Suku: Scotocerca
Laji: inquieta
Kaksiosainen nimi

Scotocerca inquieta
(Cretzschmar, 1826)
Alalajit
  • Scotocerca inquieta inquieta
  • Scotocerca inquieta saharae
  • Scotocerca inquieta theresae
  • Scotocerca inquieta grisea
  • Scotocerca inquieta buryi
  • Scotocerca inquieta striata
  • Scotocerca inquieta montana
  • Scotocerca inquieta platyura
Katso myös

  Aavikkokerttu Wikispeciesissä
  Aavikkokerttu Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

Linnun pituus on noin 10 cm, josta pyrstöä 3,5 cm. Se painaa 6–10 g. Väritykseltään ja olemukseltaan se muistuttaa priiniaa, mutta aavikkokertun höyhenpuku on yleensä kauttaaltaan vaaleamman hiekanruskea eikä sen pyrstö ole niin pitkä. Olemus on myös peukaloismainen. Sukupuolet ovat samanvärisiä.[2]

Esiintyminen

Aavikkokerttu esiintyy laajalla alueella Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja Arabian niemimaalla sekä Keski-Aasiassa Intian rajoille saakka. Laji on paikkalintu.[2] Sen elinalueen koko on 1–10 miljoonaa neliökilometriä ja kanta on elinvoimainen.[1]

Elinympäristö

Elää sekä alavilla mailla että vuoristossa. Laji viihtyy pensaikkoa tai ruohomättäitä kasvavilla autiomailla ja aroilla ja esiintyy usein yhdessä pikkupensaskertun (Sylvia conspicillata) kanssa.[2]

Lisääntyminen
Scotocerca inquieta saharae

Pesä on matalalla pensaassa tai ruohoston varassa. Se on katettu, ruohoista ja risuista rakennettu ja sisältä untuvilla, karvoilla ja kuiduilla vuorattu. Kulkuaukko, joita on joskus 2 toisen ollessa pakotie, sijaitsee pesän sivussa vallitsevan tuulensuunnan mukaan. Naaras munii 3–7 munaa. Muna painaa keskimäärin 0,96 g. Molemmat emot hautovat yhteensä noin 2 viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä 2-viikkoisina, häirittyinä jo aikaisemmin.[2]

Ravinto

Syö hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia sekä talvella siemeniä.[2]

Lähteet
  1. BirdLife International: Scotocerca inquieta IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.12.2013. (englanniksi)
  2. Cramp, Stanley (toim.) 1992: The Birds of the Western Palearctic. Vol. VI Warblers. - Oxford University Press. Hong Kong.

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.