Aatto Sirén

Kirvesmiehenä työskennellyt Sirén oli Orimattilan työväenyhdistyksen perustajajäsen ja puheenjohtaja. Hän alkoi kirjoittamaan työväenlehtiin jo vuonna 1898. Sirén osallistui muun muassa suurlakkoon ja oli SDP:n puolueneuvoston jäsen vuoden 1906 puoluekokouksesta lähtien.[2][3] Hän edusti puolueen siltasaarelaisen suuntauksen ydinjoukkoa keskittyen erityisesti torpparien aseman parantamiseen.[4] Vuonna 1906 Tampereen torpparikokouksessa Sirén valittiin torpparien keskustoimikuntaan yhdessä Voitto Elorannan, Samuli Häkkisen, Kössi Kaatran ja J. R. Merisen kanssa. Kaksi vuotta myöhemmin Tampereella pidettiin hänen aloitteestaan toinen yleinen torpparikokous.[5] Torpparikysymyksessä Sirén poikkesi pitkään SDP:n yleisestä linjasta. Hän vastusti torpparivapautusta, koska piti itsenäistä pienviljelyä kannattamattomana ja pelkäsi sen johtavan velkaorjuuteen. Sirénin mielestä torpparin asema oli taloudellisesti pienviljelijää turvatumpi.[6] Hänet valittiin kansanedustajaksi vuonna 1907 järjestetyissä ensimmäisissä eduskuntavaaleissa. Orimattilan kunnanvaltuuston jäsen Sirén oli vuosina 1915−1918.[3]

Sisällissodan käynnistyttyä Sirén nimettiin kansanvaltuuskunnan maatalousasiain osaston maanviljelyshallituksen johtajaksi. Hän laati luonnoksen väliaikaisesta asetuksesta maan yksityisomistuksen lakkauttamiseksi, mutta kansanvaltuuskunta ei ottanut esitystä käsittelyyn. Maanviljelyshallituksen tehtäviensä ohella Sirén oli työväen pääneuvoston jäsen ja toimi sen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana.[7] Kun kansanvaltuuskunta oli huhtikuun alussa evakuoitu Viipuriin, pakeni Sirén puolisonsa kanssa Pietariin ennen Viipurin taistelun käynnistymistä. Vapunpäivänä he jatkoivat junalla punapakolaisille perustettuun Buin siirtolaan Keski-Venäjälle. Sirén toimi aluksi johtotehtävissä suomalaisten pyörittämässä puunjalostustehtaassa, kunnes muutti tammikuussa 1920 Inkeriin, jossa hän työskenteli opettajana Toksovassa Vaarakkalan kylässä.[8]

Sirén palasi Suomeen kesällä 1921 ja sai syyskuussa Turun hovioikeudelta yhdeksän vuoden kuritushuonetuomion valtiopetoksesta.[9][10] Hän kärsi rangaistustaan Tammisaaren pakkotyölaitoksessa, josta vapautui armahduslakien nojalla jo lokakuussa 1922.[11] Vapauduttuaan Sirén viljeli pientilaa Mallusjoella ja kirjoitti maatalousasioista Suomen Sosialidemokraattiin.[2] Hän julkaisi myös pakolaisvuosistaan kertovan muistelmateoksen. Vuonna 1928 Sirén valittiin jälleen Orimattilan kunnanvaltuustoon, ja 1929 hän nousi varasijalta eduskuntaan, kun Matti Turkia ei ollut vaalikelpoinen.[3][12] Vuoden 1930 vaaleissa Sirén putosi eduskunnasta, mutta hänet valittiin uudelleen vielä kolme vuotta myöhemmin. Sirén oli viimeistä kertaa ehdolla vuonna 1936. Presidentin valitsijamiehenä hän oli vuosina 1931 ja 1943.[1]