Aatra

Aatra (oatra, uatra) on savolainen nimitys käytöstä pois jääneelle, itäeurooppalaista alkuperää olevalle, maanmuokkaukseen käytetylle auralle. Välineen karjalainen nimitys on atra. Aatraa käytettiin 1900-luvun alkupuoliskolla Suomessakin, sillä varsinkin Itä-Suomen kevyet ja kiviset maat olivat sopivia kohteita aatran käytölle. Hiekkapitoisessa maassa atra on joutuisa ja kivet sillä on helppo kiertää tai ylittää. Savimaiden muokkaukseen se soveltuu huonosti. Lisäksi aatraa käytettiin kaskiviljelyssä. Perunan viljelyksessä atraa käytettiin 1960–1970-luvuille saakka.

Hankoaura eli aatra sivulta ja päältä Pohjois-Savosta 1700-luvulta.

Aatra on maataloustyökaluna kehittynyt todennäköisesti kaksihaaraisesta- eli kaksikyntisestä maataloustyökalusta. Suomessa aatroja on ollut varsin moninaisia, mutta niissä on kaikissa kuitenkin kolme perusrakenteen osaa:

Keskeistä roolia rakenteessa näyttelee hanko eli perä; karjalaisten atrassa saarat, joka on varsinaisesti maata muokkaava osa. Se oli joko yksi- tai kaksiosainen. Yksiosaisena kyntöosan runkona on lankku, jonka kylkiin vantaat on kiinnitetty ja kaksiosaisena lankku on veistetty alapäästään kaksihaaraiseksi ja vantaat on pantu haarojen kärkiin.

Vetämistä varten savolaisten aatrassa on aisat, karjalaisten atrassa ojat. Vetojuhtana käytettiin hevosta joko luokkiin tai pelkkiin länkiin valjastettuna. Aatran kolmas osa on kurki eli sarvet, joista ohjattiin muokkauksen suuntaa ja syvyyttä.

Aatrat voidaan muotonsa puolesta jakaa kahteen erilaiseen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat paloaatrat eli kaskurit, joiden perä kyntää pystysuorassa asennossa, ja niistä puuttuu luotin eli maata kääntävä osa eli niillä ei kynnetä vakoja, vaan ennemminkin sekoitetaan maata. Paloaatroista on kehittynyt peltoaatra, jossa perä on eteenpäin käyrä ja sillä voidaan muokata maata syvemmältä. Nämä atrat on varustettu maata kääntävällä luottimella, jolloin niiden kynnöksen muodostuu vakoja.

Länsi-Suomessa aatra tunnetaan nimellä sahra. Siitä käytetään myös viralliseksi sepitettyä nimitystä hankoaura. Karjalaisalueilla tämän kyntövälineen nimenä on yleensä atra (adra, adru, adr).