Aasianvilliaasi
Aasianvilliaasi (Equus hemionus) on Aasiassa elävä hevoseläin, jonka tieteellisestä luokittelusta on ollut monenlaisia näkemyksiä. Esimerkiksi kulaani ja onageri on toisinaan luokiteltu erillisiksi lajeiksi. Nykyisin yleensä katsotaan, että kaikki Aasiassa tavattavat villiaasit paitsi kiangi (Equus kiang) ovat aasianvilliaasin alalajeja.[2] Näitä aasialaisia villiaaseja on aikaisemmin sanottu puoliaaseiksi, koska ne muistuttavat hevosen ja afrikanvilliaasin välimuotoa.
| Aasianvilliaasi | |
|---|---|
 Kulaaneja Mongoliassa |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kavioeläimet Perissodactyla |
| Heimo: | Hevoseläimet Equidae |
| Suku: | Equus |
| Laji: | hemionus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Equus hemionus |
|
 Aasianvilliaasin levinneisyys (klikkaa kuva suuremmaksi) |
|
| Alalajit [2] | |
| Katso myös | |
Aasianvilliaasi on lajina silmälläpidettävä, ja sen alalaji syyrianvilliaasi on jo kuollut sukupuuttoon.[1]
Villiaasi on aroeläin. Se tarvitsee säännöllisesti vettä, vaikka tuleekin toimeen niukalla ravinnolla. Aasit kestävät niin kylmiä lumimyrskyjä kuin kuumia hiekkamyrskyjäkin. Villiaasien suurin vihollinen on ihminen, maatalouden vuoksi aasit ovat joutuneet ahtaammalle, mutta myös sudet tappavat yksin joutuneita aaseja.
Yleistä aasianvilliaasista
Aasialaiset villiaasit elivät laajoilla alueilla Punaiselta mereltä Pohjois-Intiaan ja Tiibetiin, jossa aasien oli sopeuduttava erilaiseen ilmastoon ja ympäristöön. Mitä idempänä aasit asuivat, sitä massiivisempia ja vahvempia eläimet olivat.
Aasianvilliaaseja esiintyy Etelä-Mongoliassa, Turkmenistanissa, Afganistanissa, Pohjois-Iranissa, Pakistanissa, Intiassa ja Tiibetissä. Aaseja tavataan aavikoilta ja puoliaavikoilta, joilla ne syövät heiniä ja suolakkokasveja. Lähistöllä pitää olla myös juomapaikka; talvella ja keväällä ne pärjäävät lumella ja vesipitoisella heinällä. Jos juomapaikka on laidunpaikasta enintään 20 kilometrin päässä, käy lauma päivittäin juomassa, jos se taas on kauempana, riittää, että juomassa käydään 2–3 kertaa viikossa. Alueilla, joilta juomapaikoille on yli 100 km, ei ole aaseja.
Aasianvilliaasi muistuttaa ulkonäöltään hevosen ja afrikanvilliaasin välimuotoa: sillä on pienemmät korvat kuin afrikanvilliaasilla, mutta hevoseen verrattuna sillä on isompi pää ja häntä on aasimainen. Aasianvilliaasin korkeus vaihtelee metrin ja 150 senttimetrin välillä ja se painaa normaalisti 250 kilogrammaa.[4] Aasianvilliaasin ääntely muistuttaa enemmän hevosten hirnuntaa kuin afrikkalaisten aasien kiljuntaa.
Aasianvilliaasit vähenevät jatkuvasti karjanhoidon ja metsästyksen vuoksi.[4] Aasit ovat hyvin arkoja ja pysyttelevät poissa lammaslaumojen lähettyviltä. Pedoilta aasi pääsee karkuun nopeiden jalkojensa ansiosta, ja jos susi saakin sen kiinni, aasi puolustautuu rohkeilla potkuilla kavioillaan suoraan päin petoeläintä. Laumastaan jäänyt tai sairas eläin saattaa kuitenkin jäädä susien saaliiksi.
Tamma synnyttää yleensä toukokuussa ja pysyttelee jälkeläisensä kanssa aluksi lauman ulkopuolella. Kesän lopulla muodostuu perhekuntia, joihin kuuluu tamma, ori sekä vuoden tai kahden ikäinen varsa. Talveksi perhekuntia yhdistyy ja muodostuu suurempia laumoja. Villiaasit saadaan kesyyntymään helposti ja ovat uskollisia omistajalleen, mutta kotieläimiä niistä ei ole oikein koskaan saatu.
Alalajeja
- Kulaani (Equus hemionus hemionus)
- Onageri (Equus hemionus onager) on aiemmin pidetty omana lajinaan Equus onager, mutta nykyisin sen katsotaan olevan yksi aasianvilliaasin alalajeista.[2] Onageria esiintyi aiemmin Intian länsiosissa aina Ukrainaan saakka. Nykyään viimeiset laumat elävät Iranissa, joskin niitä on istutettu myös Saudi-Arabiaan[1]. Onageri on yleensä hiekanvärinen ja sen selässä on häntään ulottuva musta siimakuvio. Onageri on voimakas ja kestävä, joten sitä on runsaasti risteytetty kesyaasirotujen kanssa näiden ominaisuuksien parantamiseksi. Onageri kesytettiin varhain Mesopotamiassa, mutta hevosen tai aasin kaltaista todellista kotieläintä siitä ei koskaan tullut.
- Intianvilliaasia (Equus hemionus khur) ovat eräät tutkijat pitäneet itsenäisenä lajina, mutta toistaiseksi se luokitellaan vielä aasianvilliaasin alalajiksi.[2] Sitä tavataan vain Intiassa, jossa se on uhanalainen.[1]
- Syyrianvilliaasi (Equus hemionus hemippus) on kuollut sukupuuttoon.[2] Viimeiset havainnot siitä ovat vuodelta 1927.[1]
Lähteet
- Villiaasit ja kesyaasin historia Aasinus. Arkistoitu 11.2.2012. Viitattu 21.6.2020.
- Groves, Colin P.: Equid Biology and Ecology – Taxonomy of Living Equidae Iucn.org. Arkistoitu 30.5.2005. Viitattu 21.6.2020. (englanniksi)
Viitteet
- Kaczensky, P., Lkhagvasuren, B., Pereladova, O., Hemami, M. & Bouskila, A.: Equus hemionus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2015.4. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.5.2016. (englanniksi)
- Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Equus hemionus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 2.12.2011. (englanniksi)
- Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 2: Nisäkkäät, s. 299–319. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4687-X.
- Elo, Ulla (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 1: Nisäkkäät. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4686-1.