Aasian seitsemän seurakuntaa

Ilmestyskirjan mukaan Johannes sai Patmoksen saarella ollessaan näyn, jossa Jeesus Kristus opasti häntä:

»Ääni sanoi: ”Kirjoita, mitä näet, ja lähetä kirja seitsemälle seurakunnalle: Efesokseen, Smyrnaan, Pergamoniin, Tyatiraan, Sardekseen, Filadelfiaan ja Laodikeaan.”[1]»

Kaikki nämä seitsemän seurakuntakaupunkia sijaitsivat Vähän-Aasian länsiosissa suhteellisen lähellä toisiaan. Ne ovat myös selvästi Patmoksen saarta suhteellisen lähellä olleella alueella mantereen puolella. Osa niistä on aivan rannikolla, mutta muutamat ovat melko kaukanakin sisämaassa. Kaikki kaupungit olivat Ilmestyskirjan kirjoittamisen aikoihin eli roomalaisella kaudella joko alkuperältään kreikkalaisia tai hellenistisiä, tai muutoin hellenistis-roomalaistuneita. Sardes oli muinaisen Lyydian pääkaupunki. Efesos, Smyrna ja Pergamon olivat vanhoja kreikkalaisia kaupunkivaltioita. Pergamon oli ollut merkittävä keskus myös hellenistisellä kaudella, jolloin se toimi Attalidien pääkaupunkina. Efesos oli roomalaisella kaudella koko Vähän-Aasian merkittävin kaupunki ja roomalaisen Asian provinssin pääkaupunki. Muut kaupungit eli Filadelfeia, Laodikeia ja Thyateira, olivat syntyneet hellenistisellä kaudella.

Ei ole tietoa, millä perusteella seurakunnat ovat valikoituneet; niiden on ehdotettu olleen esimerkiksi saman postireitin varrella. Seurakuntien olemassaolo oli suoraan tai epäsuorasti seurausta apostoli Paavalin lähetysmatkoista, jotka on kuvattu Apostolien teoissa.[2] Seurakunnat eivät kuitenkaan ole varsinaisesti tuon ajan tärkeimmät kristilliset seurakunnat, koska esimerkiksi Rooma, Antiokia ja monet muut paikat eivät ole mukana.

Seitsemän seurakuntaa mainitaan niiden kotikaupunkien nimillä. Ne olivat:

Johanneksen ilmestyksen seitsemän seurakuntaa. Kuvitusta käsikirjoituksessa Beatus de Facundus, 1047.

• Efesos (Ilm. 2:1–7) – Ilmestyskirjan mukaan seurakunta, joka oli kestävä ja nähnyt vaivaa, ei ollut antanut periksi ja oli ajanut väärät opettajat pois, mutta joka oli luopunut ensi ajan rakkaudesta. ”Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja.”[3]
• Smyrna (Ilm. 2:8–11) – Seurakunta, joka on ollut köyhä ja ahdingossa, vaikka onkin rikas, ja jonka ennustetaan tulevan kärsimään vainoja. ”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän.”[4]
• Pergamon (Ilm. 2:12–17) – Seurakunta, jonka luona ”Saatanalla on valtaistuimensa”, mutta joka silti tunnusti horjumatta eikä ollut kieltänyt uskoaan; mutta jonka luona oli vääriä opettajia. ”Käänny siis! Ellet tee parannusta, minä tulen kohta luoksesi ja käyn heitä vastaan, isken heitä suuni miekalla.”[5]
• Thyateira (Tyatira) (Ilm. 2:18–29) – Seurakunta, joka tunnetaan rakkaudesta, uskosta, palvelumielestä ja kestävyydestä, ja joka on viime aikoina tehnyt enemmänkin kuin alussa; mutta joka suvaitsi valeopettaja Isebeliä. ”Pitäkää kiinni siitä mitä teillä on, kunnes minä tulen. Sille, joka voittaa, sille, joka loppuun asti noudattaa minun tahtoani, minä annan vallan hallita kansoja.”[6]
• Sardes (Ilm. 3:1–6) – Seurakunta, joka on elävien kirjoissa mutta kuitenkin kuollut. ”Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan. – – Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista. – – Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä.”[7]
• Filadelfeia (Filadelfia) (Ilm. 3:7–13) – Seurakunta, joka on tarkoin seurannut sanaa ja kestänyt. ”[S]iksi minä puolestani tarkoin varjelen sinua ja pelastan sinut siitä koetuksen hetkestä, joka kohtaa koko maailman ja panee koetteelle maan asukkaat. – – Siitä, joka voittaa, minä teen pylvään Jumalani temppeliin, eikä hän joudu milloinkaan lähtemään sieltä.”[8]
• Laodikeia (Laodikea) (Ilm. 3:14–22) – Seurakunta, joka oli haalea, ei kylmä eikä kuuma. ”Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi! – – Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen.”[9]

Kirje Thyateiran seurakunnalle. Kuvitusta Saint-Sever Beatuksessa eli Saint-Severin apokalypsissä, 1000-luku.

Jokainen seurakunnista saa oman kirjeen: ”Kirjoita siis, mitä näet: se, mikä on nyt, ja se, mikä on myöhemmin tapahtuva”.[10] Kirjeet ovat lyhyitä kehotuksia kristityille pysyä uskossaan, varoa vääriä opettajia ja odottaa tulevien lupausten toteutumista. Jokaisessa kirjeessä on sama rakenne:[11][12][13]

1. Kristus osoittaa kirjeen seurakunnalle (esim. ”Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita”) ja ilmaisee itsensä eri sanoin (esim. ”Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, hän, joka oli kuollut mutta heräsi eloon”).
2. Tämän jälkeen kuvataan seurakunnan tilaa,[11] ja seurakunnalle esitetään kehuja (esim. ”Kestävyyttäkin sinulla on, olethan joutunut moneen vaivaan minun nimeni tunnustamisen tähden etkä ole antanut periksi”) ja/tai moitteita (esim. ”Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta.”).
3. Tämän jälkeen esitetään kehotus ja uhkaus (”Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja. Ellet tee parannusta, minä tulen luoksesi ja siirrän lamppusi paikaltaan.”) ja/tai rohkaisu ja lupaus (esim. ”Älä yhtään pelkää sitä, mitä joudut kärsimään. – – Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän.”). Lupaukset liittyvät erityisesti lopun aikojen tapahtumiin, joita Ilmestyskirja kuvaa myöhemmin.
4. Kaikki kirjeet päättyvät sanoihin kuten ”Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Sen, joka voittaa – –”, tosin joissakin kirjeissä tämä kohta tulee jo ennen lupausta.

Seurakunnille osoitettuja kirjeitä on tulkittu useilla tavoilla. Kaksi yleistä tapaa on ollut nähdä niiden kuvaavan vertauskuvallisesti kirkon historiaa vaiheittain, tai nähdä niiden kuvaavan yhtäaikaisesti koko kirkkoa ongelmineen ja vahvuuksineen kaikkina aikoina.[13]

Seitsemän kirjettä on osoitettu seitsemälle ”enkelille” (kreik. ἄγγελος, angelos, ”sanansaattaja”). Origenes selitti enkelien viittaavan seurakuntien suojelusenkeleihin. Epifanios puolestaan hylkäsi tämän näkemyksen, ja selitti ”enkelien” viittaavan seurakuntien paimeniin, kuten piispoihin. Saman näkemyksen jakoi Augustinus,[14] ja se jaetaan usein myös nykyisin. Itse kirjeet on kuitenkin tarkoitettu koko seurakunnalle, mikä käy ilmi niiden sisällöstä.[11]

• Satama, Mikko: Ilmestyskirja avautuu. Norderstedt, Saksa: Books on Demand GmbH, 2020. ISBN 978-952-80-4280-8.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aasian seitsemän seurakuntaa Wikimedia Commonsissa