Aasialainen influenssa

Aasialainen influenssa oli vuosina 1957–1958 pandemiaksi laajentunut influenssaepidemia, jonka viruksen tyyppi on A H2N2. Virus sairastutti arviolta 900 miljoonaa ihmistä[1][2] ja tappoi maailmanlaajuisesti 1–4 miljoonaa, luultavimmin 2 miljoonaa henkeä[1][3] eli moninkertaisesti enemmän kuin normaali kausi-influenssa.[2]

Yhdysvalloissa tauti esiintyi ensi kertaa kesäkuussa 1957 mutta levisi laajalle vasta lokakuussa. Virukseen kuoli eniten ihmisiä syyskuun 1957 ja maaliskuun 1958 välisenä aikana. Yhdysvalloissa kuoli noin 69 800 henkeä, mikä oli kaksi kertaa enemmän kuin tavallisessa influenssassa. Yhdysvaltain väestön kuolleisuus tautiin oli 0,04 prosenttia.[4]

Isossa-Britanniassa Englannissa ja Walesissa kuoli noin 30 000 ihmistä, ja kuolleisuus tautiin oli 1,3–3,5 tuhatta sairastunutta kohti. Otoksen (29 lääkäriä) mukaan kuolleisuus oli noin 2,3 tuhatta kohti[3]. Tällöin tauti olisi ollut Yhdysvaltain terveysministeriön nykyisin käyttämän asteikon mukaan luokan 2 pandemia.

Suomessa tautiin sairastui noin kolmasosa väestöstä ja kuoli 1 300 ihmistä. Suurin osa kuolemista johtui sekundaarisesta bakteerikeuhkokuumeesta. Aasialainen influenssaepidemia oli ensimmäinen, jonka aikana bakteerien aiheuttamia keuhkokuumeita pystyttiin hoitamaan antibiooteilla.[2] Eri puolilla Suomea suljettiin kouluja epidemian vuoksi, ja varuskuntiin järjestettiin ylimääräisiä sairastupia.[5]