Aaro Vainio

Vainio teki marraskuussa 2009 managerointisopimuksen ranskalaisen F1-manageri Nicolas Todtin kanssa[2], joka manageroi muun muassa entistä F1-kuljettajaa Felipe Massaa.

Vainio on karting-sarjoissa parhaiten menestynyt suomalainen, ja häntä pidetään yhtenä Suomen lupaavimmista nuorista rata-autoilijoista. Kaudella 2010 Vainio ajoi Formula Renault 2.0 Eurocupissa ranskalaisessa Tech 1 Racing -tallissa sijoittuen sarjan neljänneksi, ajettuaan kaksi kertaa kolmanneksi ja kolme kertaa toiseksi.[3][4]

Vainio siirtyi kaudella 2011 GP3-sarjaan, jossa hän ajoi niin ikään Tech 1 Racingin autolla.[5] Hän sijoittui kauden avauskisassa Turkin Istanbulissa 15:nneksi, lähdettyään matkaan joukon hänniltä ruudusta 30. Toisessa startissa hän joutui keskeyttämään avauskierroksen kolarointiin maanmiehensä Matias Laineen ja uusiseelantilaisen Dominic Storeyn kanssa. Vainion ja ylipäänsä suomalaisten ensimmäisen GP3-palkintosijan hän saavutti toukokuussa Barcelonan ensimmäisessä osakilpailussa sijoittumalla kolmanneksi. Toisessa startissa Vainion kisa meni pilalle varaslähdön takia. Valencian osakilpailuissa molemmat startit päättyivät Vainion osalta keskeytykseen. Saksan Nürburgringillä Vainio starttasi ensimmäiseen lähtöön viidennestä ruudusta ja ajoi kilpailussa seitsemänneksi. Toiseen lähtöön Vainio lähti käännetyn lähtöjärjestyksen mukaisesti eturivistä, mutta kolaroi kilpailussa toiseen kuljettajaan, sai rangaistuksen ja putosi lopulta 13:nneksi. Unkarin ensimmäisessä kilpailussa Vainio lähti ruudusta 4 ja sijoittui kilpailussa viidenneksi. Vainio keräsi 12 pistettä ja sijoittui sarjan 15:nneksi.

Kaudella 2012 Vainio jatkoi GP3-sarjassa, mutta siirtyi Lotus GP -talliin.[6] ART:n nimellä tunnettu talli on voittanut valmistajien ja kuljettajien mestaruudet vuosina 2010 ja 2011. Sopimus julkistettiin virallisesti 20. tammikuuta. Vainio aloitti toisen GP3-kautensa ajaen aika-ajoissa kolmanteen lähtöruutuun. Lähdössä Vainio putosi viidenneksi, mutta hänet ohittaneet kuljettajat saivat rangaistuksen, joten Vainio nousi takaisin kolmanneksi ja piti sijoituksensa maaliin asti. Toisessa kisalähdössä Vainio sijoittui neljänneksi. Monacossa Vainio otti GP3-uransa ensimmäisen paalupaikan sekä osakilpailuvoiton. Unkarissa Vainio lähti toiseen kertaan paalupaikalta, mutta menetti heti startissa kärkipaikkansa ja oli maalissa lopulta viides.^lähde?

Kaudella 2012 ennen Italian kilpailua Vainio oli kiinni sarjan mestaruudessa, mutta mestaruustoiveet karisivat Monzan kisassa tulleeseen aikasakkoon liian kovasta nopeudesta keltaisten lippujen alueella. Kauden jälkeen manageri Todt kertoi kauden päätöspalaverissa yhteistyön Vainion kanssa olevan ohi.[7]

Vainio keräsi GP3-kaudella 2012 yhteensä neljä palkintokorokesijoitusta, yhden voiton ja kaksi paalupaikkaa. Vainio sijoittui loppupisteissä neljänneksi.

Vainio jatkoi jälleen GP3:ssa kaudella 2013, siirtyen uuden suomalaisen Koiranen GP -tallin kuljettajaksi.[8] Vainio sijoittui kauden avauskilpailussa heti viidenneksi. Toiseen kilpailuun Vainio otti loistavan lähdön neljännestä ruudusta ja nousi kilpailun kärkeen. Hän piti kärkipaikkansa maaliin asti ja ajoi voittoon.[9] Unkarissa Vainio toisti viimevuotisen temppunsa ja ajoi paalupaikalle viikonlopun ensimmäiseen kilpailulähtöön. Hän piti kärkipaikkansa lähdöstä maaliin asti ja ajoi kauden toiseen GP3-voittoonsa.[10] Loppukausi oli Vainiolle vaikea ja hän ei voittonsa jälkeen päässyt kertaakaan pistesijoille. Kaksi viikkoa ennen kauden päätösviikonloppua Vainio ajautui budjettiongelmiin ja viimeinen kisa Abu Dhabissa jäi kokonaan ajamatta rahoituksen tyrehdyttyä.[7] Vainio korvattiin vuoden 2010 Formula 2 -mestarilla Dean Stonemanilla. Vainio ehti saavuttaa GP3-kauden aikana kaksi voittoa, yhden kakkossijan ja yhteensä 75 pistettä.

GP3-kauden 2013 jälkeen Vainio sai yhteydenottoja useilta Formula Renault 3.5 -talleilta, mutta kaikissa tapauksissa täyden kauden tallipaikan hinta olisi ollut noin 800 000 euroa. Tällaisen budjetin kasaamiseen ei Vainiolla ollut mitään mahdollisuuksia.[7]

Vuonna 2012 Aaro Vainio teki debyytin Formula Renault 3.5 -sarjassa Unkarin Hungaroringin radalla ajaen venäläisessä Team RFR -tallissa.[11] Vainio otti ensimmäiset pisteensä Circuit Paul Ricardin radalla sijoittuen kilpailussa kuudenneksi. Kauden toiseksi viimeisessä kilpailussa Vainio otti jälleen pisteitä sijoittumalla kahdeksanneksi Barcelonan ensimmäisessä startissa. Toisessa startissa Vainio ajoi hienosti kilpailun kolmanneksi lähdettyään matkaan viidennestä lähtöruudusta. Vainio sijoittui lopulta sarjan 18:nneksi kerättyään 27 pistettä ajamistaan kuudesta kilpailusta.

Vainio ajoi parinsa Tuomas Tujulan kanssa Italian Super GT -sarjaa Lamborghinilla ja voitti sarjan mestaruuden vuonna 2017.[12] Vuonna 2018 Vainio ajoi Saksassa GT3-luokan ADAC GT Masters -kisoja Team Rosbergin Lamborghini Huracan -autolla.[13]

Vainio lopetti kilpailemisen kolmeksi vuodeksi ja toimi kommentaattorina Formula 2 ja GP3-kilpailuissa MTV Maxilla. F1-kaudella 2016 hän toimi kommentaattorina Euroopan ja Saksan GP:ssä ja jatkoi pestissään satunnaisesti kaudesta 2017 eteenpäin.