Aarne Kivekäs

Aarne Kivekkään vanhemmat olivat Vihdissä syntynyt metallityöläinen Frans Sippola (1878−1956) ja Olga Gustafsson (1878−1966). Vuodesta 1903 lähtien Sippolat asuivat muutaman vuoden Kanadassa. Perheen palattua Helsinkiin Kivekäs liittyi kahdeksanvuotiaana sosialidemokraattiseen Ihanneliittoon ja harrasti liikuntaa Sörnäisten työväenyhdistyksen urheiluseurassa. Vuonna 1914 perhe muutti Kouvolaan isän saatua työpaikan VR:n korjaamolta. Kansakoulun käytyään myös Aarne aloitti korjaamolla harjoittelijana. Kaksi vuotta myöhemmin perhe muutti Riihimäelle, jossa Frans ryhtyi veturinkuljettajaksi ja Aarne sai paikan veturinlämmittäjänä.[2]

Sisällissodan alkaessa Frans Sippola valittiin rautatieläisten edustajana Riihimaen vallankumouskomiteaan sekä punakaartin esikuntaan. Myös 15-vuotias Aarne liittyi punakaartiin ja osallistui Kuhmoisten sekä Heinolan rintamien taisteluihin. Huhtikuussa Sippolat toimivat punaisten tiedusteluosastossa Riihimäellä, kunnes pakenivat kaupungista Riihimäen taistelun jälkeen ja jäivät vangiksi Hollolan Vesalassa. Kivekäs oli aluksi Hennalan vankileirillä, josta hänet pian siirrettiin Riihimäen vankileirille. Elokuussa Kivekäs sai kahden vuoden kuritushuonetuomion valtiopetoksesta, mutta hänet päästettiin ehdonalaiseen jo marraskuussa 1918.[2]

Vapauduttuaan Kivekäs asui Helsingissä ja työskenteli muun muassa Kone- ja Siltarakennus Oy:n tehtaalla sekä Katajanokan satamassa. Hän jatkoi urheiluharrastustaan ja liittyi Helsingin Jyryyn. Vuonna 1920 Kivekäs osallistui ensimmäistä kertaa TUL:n mestaruuskilpailuihin sijoittuen 1 500 metrillä toiseksi ja 800 metrillä kolmanneksi. Seuraavien vuosien aikana Kivekäs saavutti Jyryn joukkueessa seitsemän viestijuoksun TUL:n mestaruutta eri matkoilla ja oli palkintosijoilla myös henkilökohtaissa kilpailuissa.[2]

Vuosina 1922−1923 Kivekäs suoritti varusmiespalveluksensa Uudenmaan rykmentin konekiväärikomppaniassa ja kotiutui alikersanttina. Armeijasta päästyään hän liittyi kommunistiseen puolueeseen ja ryhtyi toimimaan sen sotilaslinjalla. Kivekkään tehtäväksi annettiin puolueverkoston rakentaminen Karjalan kannakselle, jota varten hän muutti Viipuriin.[2] Lokakuussa 1924 Kivekäs valittiin TUL:n edustajaksi Punaisen Urheiluinternationaalin kokoukseen Moskovaan.[3] Vuonna 1924 Kivekäs kuitenkin loikkasi Neuvostoliittoon ja aloitti opiskelut Pietarin kansainvälisessä punaupseerikoulussa. Samalla hän otti käyttöön myöhemmän sukunimensä. Kivekäs jatkoi myös urheilu-uraansa ja voitti Leningradin mestaruudet 400, 800 ja 1 500 metrin matkoilla vuosina 1925−1926.[2]

Punaupseerikurssin jälkeen 1926 Kivekäs komennettiin Petroskoihin sijoitetun Karjalan erillisen jääkäripataljoonan joukkueenjohtajaksi. Vuonna 1928 hän voitti Moskovan spartakiadeissa 800 metriä, mutta joutui keskeyttämään 1 500 metrillä. Keväällä 1931 Kivekäs yllättäen erotettiin armeijasta, mutta hänet palkattiin sotilas- ja liikuntakasvatuksen opettajaksi Petroskoin puoluekouluun. Kustaa Rovion ja Edvard Gyllingin avustuksella Kivekäs pääsi jälleen syksyllä 1932 armeijan palvelukseen. Kun Karjalan prikaati hajotettiin vuonna 1935 Kivekäs työskenteli urheiluvalmentajana Neuvosto-Karjalassa, kunnes hänet 1937 lähetettin hiihto- ja yleisurheiluvalmentajaksi Tbilisiin perustettuun liikuntakouluun.[2]

Talvisodassa Kivekäs toimi Petroskoissa hiihtotiedustelijoita kouluttaneen erikoispataljoonan komentajana. Välirauhan aikana Kivekäs oli Karjalassa muodostetun 71. jalkaväkidivisioonan esikunnassa ja jatkosodan alettua hän osallistui pataljoonanpäällikkönä taisteluihin muun muassa Puujoella. Suomalaisten vallattua Petroskoin Kivekäs siirrettiin Valter Vallin komentaman hiihtoprikaatin esikuntapäälliköksi ja hän oli mukana Maaselän kannaksen taisteluissa. Haavoituttuaan Kivekäs komennettiin syksyllä 1942 Sverdlovskiin muodostamaan hiihtoprikaateja, jotka seuraavana talvena taistelivat Saksan vastaisella rintamalla Stalingradissa. Rintaman siirryttyä länteen Kivekäs komennettiin vuonna 1944 Sverdlovskiin konekiväärikomppanian kouluttajaksi.[2]

Sodan päätyttyä Kivekäs oli opiskeli Tbilisin urheiluinstituutissa ja toimi vuodesta 1949 lähtien Petroskoin valtion yliopiston liikuntakasvatuksen opettajana. Pitkän urheilu-uransa hän päätti samana vuonna osallistumalla Neuvostoliiton mestaruuskilpailuiden maratonille Gruusian neuvostotasavallan edustajana.[2] Eläkkeelle siirryttyään 1962 Kivekäs oli toimitsijana ja tuomarina hiihto- ja yleisurheilukilpailuissa. Hän oli yleisurheilutuomarina myös Moskovan olympialaisissa 1980.[3]