A. E. Järvinen

Järvisen vanhemmat olivat toimittaja Eero Johan Järvinen ja Greeta Liisa Kinnunen ja puoliso vuodesta 1919 Laina Maria Nikula. Hän tuli ylioppilaaksi 1912 ja valmistui metsänhoitajaksi 1915, minkä jälkeen hän hakeutui vakituiseen työhön Lappiin. Järvinen toimi vuosina 1915–1958 Rovaniemellä Metsähallituksen metsänarvostelijana ja myöhemmin ylimetsänhoitajan virkanimellä arvioimistoimiston johtajana.[1]

Järvinen kävi yliopistoaikoinaan myös Ateneumissa, koska hänen kuvaamataidon opettajansa oli innostanut häntä maalaamaan tauluja. Hänellä oli matkoillaan mukana maalausvälineet ja hän maalasi paljon tauluja, erityisesti valokuvien avulla. Järvinen rakensi yhdessä muutamien työ- ja erätovereidensa kanssa vuonna 1932 eräkämpän Naarmankairan Marasenlammelle. Hän kirjoitti useimmat eräkirjansa siellä ja maalasi akvarelleja. Järviseen tekivät erityisen vaikutuksen Marasenharjun vanhat kilpikaarnaiset ikimännyt eli aihkit. Hän pystytti kivisen, kelopylväiden ympäröimän muistomerkin Marasenharjulle kämpälle vievän polun varteen. Marasenlammen ympäristön alue, ns. Järvisen aihkikko, on rauhoitettu hakkuilta ja myös Järvisen kämppä on edelleen pystyssä.[2]

Järvinen kirjoitti jo nuorena novelleja ja runoja, mutta hänen ensimmäinen kirjansa ilmestyi lähes kymmenen Lapin vuoden jälkeen. Romaani Erämaan Valo julkaistiin 1925 salanimellä Erkki Jauri. Seuraavassa kirjassa hän käytti jo omaa nimeään.

• Erämaan valo: Kertomus. Nimim. Erkki Jauri. Porvoo WSOY 1925. 194 s.
• Tapion taloissa: Eränkäyntejä Lapissa ja Perä-Pohjolassa. Porvoo WSOY 1930. 210 s.
• Suurissa metsissä: Eränkäyntejä Lapissa ja Perä-Pohjolassa. Porvoo WSOY 1932. 170 s.
• Salojen suuria ja pieniä, Porvoo WSOY 1934. 146 s.
• Salojen valtias: Kertomus karhusta ja ihmisistä. Porvoo WSOY 1934. 222 s.
• Hankien tarinoita ja muita kertomuksia suurilta saloilta. Porvoo WSOY 1936. 176 s.
• Turkisriistan pyynti. Tietokirja. Porvoo WSOY 1941. 120 s.
• Viimeiseen hengenvetoon: Kamppailuja suurissa erämaissa. Porvoo WSOY 1942. 173 s.
• Rauhaton erämaa: Kamppailuja sodassa ja sodan varjossa. Porvoo WSOY 1945. 224 s.
• Tervaksentuoksuinen erämaa: Tarinoita pohjoisilta palkisilta. Porvoo WSOY 1948. 192 s.
• Erämaan lastuja: Uusia tarinoita pohjoisilta palkisilta. Porvoo WSOY 1949. 164 s.
• Omilta kairoilta: Uusia tarinoita pohjoisilta palkisilta. Porvoo WSOY 1951. 178 s.
• Tunturi huutaa. Porvoo WSOY 1953. 174 s.
• Erätulien loisteessa: Novelleja kairoilta. Porvoo WSOY 1955. 196 s.
• Ihmisiä suurilla selkosilla. Porvoo WSOY 1955. 245 s.
• Valitut tarinat. Porvoo WSOY 1956. 419 s.
• Kirjeitä kairaltani. Porvoo WSOY 1957. 186 s.
• Rikas elämä. Porvoo WSOY 1960. 285 s.
• Ihmisen osa: Tarinaa sodanjälkeisiltä vuosilta. Porvoo WSOY 1961. 208 s.
• Viimeisellä vedenjakajalla. Porvoo WSOY 1962. 285 s.
• Särkyvää kirkkautta. Porvoo WSOY 1963. 265 s.
• Näytelmä: Lasiset siivet. Esitetty Rovaniemen kaupunginteatterissa 1966.
• Viimeinen kesä. Novellikokoelma. Helsinki Ajatus 1996.

Osittain Järvisen novelleihin tukeutuva tamperelaisen Teatteri Telakan esitys: Luonnos[3], 2021 (puupiirros paperille, 21 x 10 km) on sarja kuvia A. E. Järvisestä ja hänen elämäntyöstään. Esitys käsittelee metsäsuhdettamme ja sen mukaan meillä kaikilla on suhde Järvisen elämäntyöhön riippumatta siitä, olemmeko koskaan kuulleetkaan hänestä. Luonnos on Teatteri Telakan 25-vuotisjuhlanäytelmä ja sen ensi-ilta oli 12.8.2021.

• Kairanviemä: Kirjailija A.E. Järvisen elämä

• Holma, Petteri – Pyykkö, Risto: Kairanviemä: Kirjailija A. E. Järvisen elämä. Otava, 2006.
• Vadén, Tere: ”Sitten, kun piilopaikkoja ei enää ole: A. E. Järvinen ja eräkokemus.” Ajo ja jälki. Atena 2000.

• Järvisestä Metsästysmuseon sivuilla.
• A. E. Järvinen Kirjasampo.fi:ssä.