Aarne Honkavaara

Aarne Honkavaara Ruotsin maalilla vuonna 1950.

Honkavaara sai ensimmäiset luistimet siskoltaan 11-vuotiaana. Hän pelasi ensimmäisen sarjaottelun 12-vuotiaana A-junioreissa Tampereen Kisa-Veikoissa vuonna 1936. Aarne harrasti nuorempana myös jalkapalloa ja yleisurheilua. Hän aloitti maalivahtina, mutta pääsi pian omalle paikalleen hyökkääjäksi. Hän osallistui jatkosotaan vuosina 1942–1944. Ensimmäisen varsinaisen ottelun SM-sarjassa hän pelasi Tampereen Ilveksessä HSK:ta vastaan 15. tammikuuta vuonna 1944. Honkavaara pelasi ensimmäisen maaottelun Ruotsia vastaan 25.2.1946. Honkavaara edusti Suomea 47 maaottelussa, joissa hän teki 46 maalia. Honkavaara kävi pelaamassa kaksi harjoitusottelua ensimmäisenä suomalaisena jääkiekkoilijana Kanadassa 1950-luvun alussa. Tämä matka antoi hänelle uutta tietoa jääkiekosta ja hyvien harjoitusolosuhteiden merkityksestä valmennuksessa. Näitä tietoja hän käytti hyvällä menestyksellä myöhemmin valmentajana.

Honkavaara loukkaantui vakavasti maaottelussa Puolaa vastaan tammikuussa 1953, kun puolalaispelaaja kaatui hänen jalkansa päälle ja hänen sääriluunsa murskaantuivat. Honkavaaran urheilu-ura jääkiekkoilijana oli käytännössä ohi, vaikka hän pelasikin vielä muutaman ottelun vuosina 1956–1958. Vamma aiheutti Honkavaaralle ongelmia pitkään, ja lopullisesti se saatiin korjattua vasta 1980-luvun alussa lääketieteen kehityttyä.

Ilveksen mestaruusjoukkue vuodelta 1957. Valmentaja Honkavaara keskellä Kanada-maljan kanssa.

Pelaajauran jälkeen Honkavaara alkoi valmentaa Ilvestä ja saavutti valmentajana kolme Suomen mestaruutta kausina 1957–1958, 1959–1960, 1971–1972 ja yhden hopean 1967–1968. Honkavaara toimi myös Suomen maajoukkueen valmentajana vuosina 1955–1959. Honkavaara toimi maajoukkueen kakkosvalmentajana Joe Wirkkusen kanssa Squaw Walleyn olympialaisissa 1960 ja Innsbruckin olympialaisissa 1964. Jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa hän toimi kakkosvalmentajana vuosina 1963, 1965 ja 1966.

• olympialaiset 1952
• kahdet jääkiekon maailmanmestaruuskisat 1949 Tukholma, 1951 Pariisi
• SM-sarjan paras maalintekijä kausina 1945–1946, 1947–1948 ja 1951–1952
• yhden ottelun maaliennätys yhdessä Kalle Havulinnan kanssa: kahdeksan maalia (4.1.1948 Ilves–TPS 31–0)
• 27 hattutemppua SM-sarjassa
• Seitsemän Suomen-mestaruutta

Valmentajana kaudet 1941-42, 1952-53, 1953-54, 1954-55, 1955-56, 1956-57, 1957-58, 1958-59, 1959-60, 1960-61 & 1967-68.

• IIHF Kultainen ansiomitali 1974
• Liikuntaneuvos -arvonimi (1987)
• Suomen Jääkiekkoleijona numero 10 vuonna 1985
• Tampereen Ilves on jäädyttänyt Honkavaaran paidan numero 7
• SM-liigan parhaalle maalintekijälle myönnettävä palkinto on nimetty Honkavaaran mukaan
• Pro Urheilu -mitali (2001)[5]
• Suomen urheilugaalassa 2011 erikoispalkinto elämänurasta[6]

• Aarne Honkavaara tuomaroi yhden jääkiekkomaaottelun.[7]
• Honkavaara pelasi käsipalloa mestaruussarjassa. Vesipallossa hän saavutti SAUL:n mestaruuden vuosina 1948 ja 1950.[8]

• Honkavaara työskenteli yhdeksänä kesänä Aamulehden toimittajana. Hän oli päätynyt kyseiseen "sivutyöhön" jalkatapaturman takia vuonna 1953. Hänet palkkasi lehtimies ja urheiluosaston päällikkö Jouko Autero. Honkavaara toimi myös avustajana useissa muissa lehdissä, mm. Satakunnan Kansa ja Turun Sanomat. Lisäksi hän toimi itse julkaisijana. Honkavaara toimitti Jääkiekkokirja -nimistä julkaisua alkaen kaudesta 1961-1962.[9][10]

• Lempinimi "Dynamo" sai alkunsa sodan jälkeisessä pelissä Koulukadulla, kun Honkavaara pelasi armeijan karvalakki päässä, läpät korvilla. Pelin aikana etulippa valahti alas, jolloin lakki muistutti Honkavaaran sanoin "itänaapurin hiippalakkia". Joku yleisöstä sitten päätti huutaa, että kyseinen pelaaja näyttää ihan "Moskovan Dynamon keskushyökkääjältä". Tämän jälkeen siitä alkoi muodostua lempinimi hänelle.[11]
• Talvisodan aikaan 15-vuotias Honkavaara kuului Väestönsuojeluorganisaatioon, talonsuojeluvalvojan apulaisena. Hän toimi vapaaehtoisena Jatkosodassa.[9]
• Honkavaara oli viiden tyttären isä. Hänen vaimonsa Maire oli mukana hoitamassa monia Suomen Jääkiekkomuseon käytännön asioita.[9][12]

• Honkavaaran tiedot Jääkiekkomuseon sivulla.
• Honkavaara, Aarne ym.: Pelimiehiä, tulisieluja: Tampereen Ilves 50 vuotta. ISBN 951-99323-7-2
• Dynamo: Rakkaudesta jääkiekkoon - Aarne Honkavaaran Tarina. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2002. ISBN 951-98557-5-0

• Soukola, Timo: / Honkavaara, Aarne (1924–2016). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 24.3.2016. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.